maanantai 20. kesäkuuta 2016

Lomat lusittu, takaisin duunien ääreen.

Vaikka en voikaan sanoa olleeni mitenkään päin viikkoa vailla internetiä (tuskinpa nykyihminen ensimmäisessä maailmassa voi enää koskaan sanoa olevansa täysin vailla nettiä), niin tuollainen mökkilomaeristys oli kyllä monellakin tapaa mieleinen kokemus. Toki luonnon vuoksi, mutta myös siitä yllättävästä syystä, että olin viikon television viihdytysmahdollisuuksien armoilla! Kuinka hämmästyttävä aparaatti! Kuinka ihmeellinen väline! Kun on ollut yli kymmenen vuotta katsomatta televisiota, ja yhtäkkiä pölähtää tuohon maailmaan, se muuttuu inspiraation lähteeksi oman banaaliutensa vuoksi. Oikeasti, tuntui, että tuon viikon aikana jona katsoin televisiota kirjoitin päässäni jo seuraavan kirjankin lähestulkoon kokonaan. Vaikeus olikin siinä, että meinasin joka päivä räjähtää halusta tykitellä tajunnanvirtana kaiken tämän ulos näppäimistön kanssa, koska kynällä kirjoittaminen on liian hidasta todelliseen tajunnanvirtaan, sellaiseen joka tulee ulos väkivaltaisina ja verisinä purskahduksina. Ei ole mitenkään sattumaa, että sellainen yleistyi vasta koneiden myötä, koska eri välineillä kirjoittaa eri asioita.

Mutta takaisin asiaan! Televisio! Tosi tvtä, hääohjelmia, poliisiohjelmia toisensa perään, mutta ennen kaikkea muuta uusintoja ja mainoksia. Jokaikinen ohjelma tuntui jokaikisen ohjelman uusinnalta vaikka puolivälissä muka tajuaisikin, ettei ole nähnyt tätä vielä, silti muutaman tunnin päästä samaa ohjelmaa sai katsella uudestaan ja viikonloppuna vielä maratoonina kaikki ne ohjelmat, joita oli koko viikon aikana katsonut sen kaksi kertaa uudestaan. Välillä mietin tätä sosioantropologista gonzokoetta tehdessäni, että miten kukaan voisi kestää tätä paskaa pitempään, kuin viikon. Kykenin siihen siksi, että tiesin sen hirveyden inspiroivan itseäni kohti tulevia juttuja, ja siksi että tiesin tämän touhun olevan väliaikaista. Jos tuo olisi jotenkin jokapäiväinen osa elämää, niin järkihän siinä väistämättä menisi. Tuntuu, että televisiossa mainostaminenkin on internetin aikakaudella jäänyt totaaliseen paitsioon, kun samat kymmenen mainosta pyörivät joka kanavalla, joka mainostauolla, kaikki tarkasti orkestroituina niin, että kanavalta toiselle hyppiessään kykeni helposti katsomaan saman mainoksen kolme kertaa putkeen. Mutta suomalaisen maun tuntien; toisto ja hokemat ne on, millä täällä pärjää. Kun elää lähinnä YLE Areenan varassa, kuva Suomen television tarjonnasta vääristyy rankasti. Sitä luulee, että niitä dokumentteja oikeasti tulisi joltain kanavalta. No, kai pelkästään YLE Teemalta, koska millään muulla kanavalla en niihin törmännyt. Ei! Eilen tuli dokumentti Nostradamuksen ennustuksista, joltain kaupalliselta kanavalta. Se oli mielenkiintoinen, koska tuntui siltä, kuin juontaja olisi tehnyt mielestään Jim D-sensaatiodokkaria, mutta kaikki puhuvat päät olivat tolkun ihmisiä ja ampuivat väitteitä alas vasemmalta ja oikealta. Se oli todella mielenkiintoisen ristiriitainen kokemus.

Tuli siellä toki tehtyä muutakin, sekoiltiin koirien kanssa, pilkottiin puita ja saunottiin niin, että mietin miten sitä taas voikaan muka sopeutua elämään kaupungissa. Ilmeisen hyvä tulikoe siihen saadaan huomenna, kun remonttimiehet tunkevat ovesta sisään klo 7.30 alkaen, vaihtamaan vessan putkia suihkukaappeja varten. Pitää ottaa koirat ja lähteä veljelle evakkoon kai heti aamukahvin jälkeen.  Onneksi tuossa on vähän postitushommiakin, niin voi juoksennella kylillä. Jos jotakuta kiinnostaa tilailla tuota A Man Who Eats Firea, niin nyt olen niiltäkin osin taas sorvin ääressä, 10 euroa ja 1,30 postit. sama maili toimii: zenfilth@gmail.com .

Tässäpä vielä visuaalinen galleria siitä, miten meikäläisen aivot lomailee ja kai osaltaan siitäkin, miten televisio niihin vaikuttaa.  Haittapuolena voin ainakin vieläkin todeta, että kaikki noissa mainoksissa käytetyt biisit tuntuvat syöpyneen tajuntaani.

Commercial Breakdown
Her Date Turned Out To Be Three Gerbils On Top of Each Other
A Modern Human Being
High Pitch Noises
Reserrection
Slaves of Subconsciousness
Smothered Sexuality
Self-Deception & Social Disguise
TV Casualty

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti