Harhakuvien keikasta opin ennen kaikkea sen, että nämä rastat alkaa olla jo vähän liian pitkät siihen, että voisin soitella kitaraa nämä auki. Tai siis jotain riffejähän nyt tykittelee miten päin tahansa, mutta on aikalailla antikliimaksin sanakirjamääritelmä soitella pitkiä huiluääniä, jotka demppaantuvat rastoihin heti. Homma helpottui huomattavasti, kun laittoi pärstänsä ojennukseen. Soittaminen oli niin helvetin hauskaa, että tämän päivää olin paitsi väsynyt, myös jossain epämääräisessä vieroitusoireessa keikkojen soittamisesta. Voisin soittaa ihmisille jokapuolella maailmaa, tai ihan vain Suomea tai Lahteakin vaikka jokaisena päivänä vuodessa, vaikka monta keikkaa päivässä. Mutta kaipa se on ainakin toistaiseksi tehtävä elämässä jotain muutakin, jotta soittaminen tuntuu yhtä hyvältä.
Tänään olenkin sitten ollut niin väsynyt, etten oikeastaan edes ymmärrä miksi olen yhä hereillä. Kohta varmaan menenkin jo nukkumaan. Olisi tehnyt mieli mennä tänäänkin Torveen pällistelemään Fleshpressiä, mutta rahat on niin vähissä ettei olisi kuitenkaan voinut ostaa uusinta levyä, ja se olisi ollut väistämätöntä. Huomenna pitää mennä silti ihmettelemään Spelljammerit, Musta Risti ja muut. Etenkin epämääräisen oloinen Bedeng kiinnostaa. Huomennahan sen näkee. Törmäsin eilen tällaiseen Teron ottamaan kuvaan Sekavan Musan Jameista, ja siinä oli fiilis niin kohdallaan, että mun pitäisi aina kulkea joka paikkaan tuollaisen mystisen sinisen usvan verhoamana. Ensi viikolla onkin melkein joka illalle jotain, kun on tiistaina englannin näyttökoe, ja siitä eteenpäin kolme Cut To Fit-keikkaa. Kyllä taas viikonloppuna uni maittaa.
![]() |
16.3, Tero Doukas kuvasi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti