Normaalisti en pidä piirrustuksiani sinällään juuri minään, mutta kun tänään ripustin tuon pitemmän aikaa duunailemani, yhteensä 180 senttiä korkean mielenmaiseman seinälle, koin hetkellisesti jotain melko syvää ja hienoa, jotenkin ehkä jopa henkistä tai uskonnollista. En tiedä mitä se oli, enkä tiedä mitä se pitää tarkemmin sisällään, mutta se oli aika hieno tunne. Pari asiaa siihen täytyy vielä tehdä, mutta olen aika tyytyväinen. En skannaile sitä kokonaisuudessaan ennen kuin se on käynyt koulussa, saapa samalla yhden tehtävän kuitattua sillä. Vaikken normaalisti brassailusta välitä, niin pieni yllätysmomentti on tässä mielessä paikallaan, koska tuon vaikuttavuus ei oikeasti aukea ellei sitä katso livenä ja ajan kanssa.
Tämä on taas ollut sellainen sunnuntai, että on tehnyt mieli duunailla yhtä ja toista, mutta piirtely on ollut ihan hyvä tapa käyttää tämä päivä. Aamulla luin yhden Bukowskin loppuun ja kohta voisin jatkaa toista, kun ne on luettu, siirryn postin kantamaan Beckettin lyhytproosakokoelmaan No's Knife, minkä jälkeen seuraa Aldous Huxleyn The Perennial Philosophy. Siitä tuli jotenkin epämääräisesti mieleen, että saan myös osallistua englannin osaamisen näyttökokeeseen 5.4, vaikka kansliasta sanottiin seuraavan olevan syyskussaa. Vähän hämmentävää, että pakka on tuolla jotenkin noin sekaisin.
Meinaa olla vähän liikaa energiaa kirjoittamiseen, tuntuu, että pitäisi mennä tekemään levyä taas jossain vaiheessa kohta, mutta tällä viikolla on nyt kaksi ja puoli päivää ensin koulua, joten ehkä jaksan kehitellä näitä hommia päässäni sinne asti ja duunailen sitten valmista kamaa loppuun asti vaan. Visio on aika selkeä, mutta välistä on hankalaa tehdä asioita ihan vain yksin ja pitää kaikki läjässä koko ajan. Apukädet olisi jees, mutta kaipa se on kuitenkin vain mietittävä vähän pitemmälle niin ei kai se niin hankalaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti