En tiedä oletteko koskaan pohtineet, mitkä jutut tähän musiikki-, kuva- ja äänisaasteeseen ovat vaikuttaneet, mutta nyt puran sen silti. Toki näitä ennenkin on paljon sellaisia vaikutteita, jotka eivät välttämättä tule tähän listatuksi, mutta yritin pitää sen jotenkin relevanttina tätä päivää ajatellen. Silti tiedän, etteivät kaikki ole kuitenkaan kuulleet kaikkea, ja musiikissa ja muussa yksi tärkeimpiä ulottuvuuksia on mielestäni se, että jaetaan asioita muiden ihmisten kanssa. Joten tässä on lista asioista, jotka minuun ovat vaikuttaneet suuresti, ja jonkinlainen selvitys kaikista.
Tom Waits - Bone Machine
Tom Waits - Mule Variations
Tom Waits - Real Gone
Tom Waits on selkeästi yksi tärkeimmistä vaikuttajista, koska se on juuri oikealla tavalla kolhittu ja likainen. Helppo samaistua ja kasaan ruostuneen estetiikkansa kautta vaikuttanut omaan musiikkiini ehkä enemmän, kuin mikään muu artisti suoranaisesti on vaikuttanut. Kun löysin Bone Machinen ensimmäistä kertaa, makasin kaksi viikkoa lattialla kuunnellen sitä ja yrittäen tajuta, että mitä helvettiä siinä tapahtuu. Ikävä homma oli se, että olisi pitänyt ehkä lukea ylioppilaskirjoituksiin, mutta sinne meni. Kaksi muuta mainittua levyä ovat aikalailla samaa jatkumoa, ja siksi myös vaikuttavia tekeleitä. Myös kirjoittamiseen Waits on varmasti jättänyt oman kuhmuisen jälkensä.
Neurosis - The Eye of Every Storm
Neurosis - A Sun That Never Sets
Neurosis - Given To The Rising
Näiden levyjen kanssa olen haudannut tärkeitä ihmisiä. Given To The Rising taas on jonkinlaisessa julmuudessaan mielestäni aika täydellinen levy, siinä on ihan oma maailmansa ja kitaran kiertoäänillä soitetaan vähintään yhtä paljon, kuin soinnuillakin.
Swans - Filth
Swans - The Seer
Filth ei tarvitse mielestäni minkäänlaista "aikanaan kovaa kamaa"-vammaistasoitusta, vaan se hakkaa lattiaan ihan järjettömän suuren osan tämän päivän möykkälevyistä minimalistisella pessimismillään. The Seer oli sen sijaan ensikosketukseni koko yhtyeeseen, mikä saattaa monille tuntua pyhäinhäväistykseltä, mutta itselleni se tuli kaikinpuolin juuri oikeaan saumaan ja oli sitä, mitä tarvitsin musiikilta juuri tuossa vaiheessa elämääni.
Magrudergrind - Magrudergrind
Paras grindcore-levy, joka itselle on koskaan vastaan tullut.
Dr. John - Locked Down
Uusin levy, voisihan sitä laittaa niitä alkupään hämyilyjäkin, mutta tätä parempaa autoilulevyä ei ole. Lisäksi My Children, My Angels on maailman paras huumeurkublueslaulu.
Heroin & Your Veins - Regret
Omaehtoisuudessaan ja kauneudessaan psykedeelinen ja hieno albumi. Niin on Nauseakin, mutta valitsin tämän.
Nirvana - In Utero
Nevermindin meluisampia ja väkivaltaisempi ja kaltoinkohdeltu ja eteiseen unohdettu pikkuveli. Nämä "vaikeammat" levyt ovat muutenkin yleensä enemmän meikäläisen mieleen. Etenkin, mitä enemmän niissä on hallitsematonta kitaran kiertoa ja kaaosta.
Tuomari Nurmio - Hullu Puutarhuri
Ehkä yksi parhaita levyjä, joita tässä maassa on tehty, metsäläismanaus kohtaa New Orleans voodoon, eikä sillä reseptillä voi oikeastaan mennä vikaan. Ehkä vaikuttanut jotenkin alitajuisesti siihen, miten haluan suomen kieltä teksteissä käyttää.
Peter Dolving Band - One of Us
Ensimmäistä kertaa kuunnellessani mietin, että vaikkapa Ruby tuntuu vähän liian iskelmältä, mutta kun ymmärsin miten hyvin sovitettu ja monipuolinen kokonaisuus tuo levy on (siinä on käytännössä melkein kaikkea sellaista, mitä tuollaisen kevyemmän populaarimusan piirissä voi tehdä perinteisellä bändikokoonpanolla), en voinut kuin hymyillä. Meinasin laittaa myös Radiohead-kaikuisen Bad Bloodin, mutta päädyinkin sitten laittamaan kuitenkin tuon seuraavan..
Bringthewarhome - Rejoice!
Täydellinen levy, jota lähes kukaan ei ole kuullut. Enkä ole todellakaan mitenkään hipstercoolisti iloinen siitä, vaan tahtoisin jokaisen elävän ihmisen kuulevan tämän levyn ainakin kerran elämänsä aikana, mielellään tuhansia kertoja, mieluiten toki alkuperäisessä järjestyksessä, jonka Dolvingin Peter meni sotkemaan.
Radiohead - Ok Computer
Tämänkin kuulin oikeasti niin myöhäisessä vaiheessa elämääni, ettei moni varmasti uskoisikaan. Sen jälkeen se on kuitenkin kirinyt aika hyvin kiinni soittomäärissä sellaisiakin levyjä, jotka olivat lautasella sitä kymmenen vuotta aiemmin. Tämä on myös vaikuttanut omaan kitaransoittooni ja sen meluisuuteen ja kaikuisuuteen aika paljonkin.
Angels of Light - How I Loved You
Tämän löysin vasta vuosi takaperin, kun törmäsin New York Girlsiin youtubessa. Tiesin heti, että levy jolla on tällainen biisi on varmasti yksi parhaita levyjä ikinä, ja olihan se.
Captain Beefheart - Doc At The Radar Station
Psykedeliaa, runoja, bluesia, kulmikasta kolistelua, tämä on itselle ehkä tärkein Beefheart levy, vaikka Safe As Milkiä ja Trout Mask Replicaakin on tullut luukuteltua jonkin verran.
Portishead - Third
Hieno kokonaisuus, etenkin monipuolisuutensa vuoksi. Deep Water ja Machine Gun peräkkäin on jonkinlainen limbosta helvettiin lipsahdus, jollaista ei monella levyllä ole.
Steen1 - Runoja Kontrollihuoneesta
Tällä levyllä pidin tuosta radiokollaasinomaisesta teemasta ihan helvetin paljon. Se teki suuren vaikutuksen ja yritin sitten vääntää vähän samanlaista Babylon Burnsille, mutta siinä kohtaa olisi pitänyt olla itse tekemässä, kun visio oli niin selvä ja terävä, nyt se on vain repaleinen ja irtonainen, kun yritin selittää visioitani Konstalle, joka noin muuten teki tuon paskasti soitetun levyn soundien kanssa hienoa työtä.
Laineen Kasperi - Saatana Saapuu Sörnäisiin
Kasperin biittien musikaalisuus on ehkä hienoin elementti tällä levyllä. Ja Tahra. Ja yleinen urbaanin ahdistunut ilmapiiri koko levyllä.
Mark Lanegan - Field Songs
Valitsin Mark Laneganin järjettömän laajasta tuotannosta sen levyn, jolla on One Way Street ja Blues in D Minor. Tuossa on sitten ehkä ylipäätään sellainen ukko, jonka työmoraali on vaikuttanut omaani eniten. Mitä vittua sitten, vaikka on joka levyllä mukana hääräämässä jotain, kunhan saa TEHDÄ koko ajan JOTAIN?
Nick Cave & The Bad Seeds - Abattoir Blues & Lyre of Orpheus
Etenkin slovariensa puolesta hienoimpia Bad Seeds-juttuja, yleissoundeiltaan aika siistiä, mutta tarvittaessa yltyy huumehoureiseen raivoon ihailtavalla intensiteetillä.
Rollins Band - End of Silence
Näin bluesia pitäisi mielestäni soittaa! Näin, tai niinkuin Iron Monkey ensimmäisellä levyllään sitä soitti. Jätin Iron Monkeyn pois listasta, enkä edes tiedä miksi. No, tässähän se tuli.
IRON MONKEY!
Nick Cave & The Bad Seeds - Push The Sky Away
Ilmestyttyään meni koko kesä ja kaikki sen ympäri Lahtea kävellyt yöt melkein yksinomaan tämän kanssa. Hieno levy, palaavia teemoja, Higg's Boson Blues ja looppeja.
QOTSA - Lullabies to Paralyze
Aluksi en pitänyt tästä levystä yhtään. Se jäi oikeastaan täysin huomiotta vuosiksi, kunnes ostin sen jostain alennuksella itselleni ja tajusin miten hienoja biisejä siinäkin on vain toisensa perään. Myös Josh Hommen mielipuoliset huhuilustemmat ja kitaransoitto ovat ohjanneet omiani niille urille, joilla ne nyt kulkevat.
Daniel Persson - Broken Bones
Taas aikalailla täysin tuntematon tyyppi Ruotsista. Etsin tätä levyä pari vuotta internetistä. En löytänyt sitä mistään ja kysyin myspacen kautta, josko hänellä olisi niitä itsellään. Muutaman päivän päästä tuli vastaus, että "on niitä vielä kai joku muuttoboksi yläkerrassa, katotaan, kun kerkeän purkaa romut". Aikaa kului ja muutaman kuukauden kuluttua postissa tuli levy, jonka mukana on kortti, jossa lukee "What's up Jere? Here's the cd man, it's on the house. Cheers Man, Daniel Persson" hieno, hämyinen ja psykedeelinen bluesfolk-levy.
Mary Beats Jane - Locust
Peter Dolvingin alkupään ysärinkatkuinen levy, Kyuss ja muut aikalaiset kuuluvat vahvana, mutta mielestäni tässä on silti vielä vähän mielenkiintoisempi tulokulma, koska sellaisen stonerpaahdon ohella vaikka viimeinen biisi Nail Me käy jo wurlitzer-jatsin puolella. Ehkä nuo rauhallisemmat sävyt tältä ovat vaikuttaneet itseeni eniten.
King Crimson - In The Court of the Crimson King
Tästäpä kirjoitin aika vähän aikaa sitten. Kattotuuletinmusaa (eli makaat Kairossa, hotellihuoneessa houreisessa kuumeessa tekemässä varmaa kuolemaa, tuijottaen kattotuuletinta ja kuullen päässäsi tällaista musiikkia) parhaimmillaan.
Red Sparowes - Fear is Excruciating But Therein Lies The Answer
Ei ensimmäinen levy, jonka kuulin yhtyeeltä, mutta jostain syystä jätin tämän hyllyyn ennemmi, kuin At The Soundless Dawnin.
Kilimanjaro Darkjazz Ensemble - From The Stairwell
Yksi hienoimpia triphoppiin päin kallellaan olevia levyjä, kitaroinnin kannalta etenkin äärimmäisen kaunista kuultavaa. Suosittelen myös muita levyjä, eka taisi olla omalla nimellä ja Here Be Dragons on toinen.
Melissa Auf Der Maur - Out Of Our Minds
En oikein osaa pukea sanoiksi ajatuksia tästä levystä, mutta yksi tärkeimpiä ihmiskunnan vääntämiä levyjä tämä on, ja sen ajattelukin saa ajattelemaan, että Melissa saisi äitiyslomansa ohella kirjoitella lisää näin hyvää musiikkia.
Pig Destroyer - Terrifyer
Toinen hieno grindcorelevy, vaikka rumputriggerisoundiin tottuminen vie aina pari ekaa biisiä, mutta kun tuotannosta pääsee yli, tajuaa aina miten kova meno tällä levyllä oikeasti on. Tekstipuolikin on bändille ominaisesti suhteellisen nyrjähtänyt.
Fuck-Ushima - kaikki.
Näiden jätkien pää vaan toimii niin samalla aaltopituudella, kuin omani, kuten tuo Cut-Ushima-hommakin osoittaa. Jonkinlaisia sielunveljiä siis.
Hebosagil - Lähtö
Tämä on yksi parhaita uudempia suomalaisia levyjä. Mietin, nostanko tämän vai Viisikon, mutta tämä on rujompi ja ihmisvihaisempia ja eristyneempi. Hieno tekele.
varmaan pikkuhiljaa parempi siirtyä kirjojen puolelle...
Aldous Huxley - Island, Ape & Essence
Huxleyltakin on tullut luettua paljon, enemmän toki esseepuolta ja luentoja, mutta valitsin tähän Brave New Worldin utopistisen, puoliesseistisen vastakappaleen Islandin, jossa saarella elävä yhteisö elää vaihtoehtoisella tavalla, jonka olennaisena osana on myös psykedeelirituaalit. Ape & Essence taas on jonkinlainen esiaste Apinoiden Planeetalle. Siinä hienointa on jotenkin maailma, joka yhdistää Falloutin ja Apinoiden Planeetan hienolla tavalla jonkinlaiseen pakanalliseen ritualistiseen yhteiskuntaan.
Kurt Vonnegut - Titanin Seireenit, Teurastamo 5
Vaikka kovimmat sci-fi-tyypit eivät välttämättä kelpuuttaisi Vonnegutia sci-fi-kirjailijaksi (en tiedä, en ole tarkastanut onko näin), on hänen teksteissään monesti mielenkiintoisia, hauskoja ja hienoja ajatusleikkejä (mustaan aukkoon lentämisen seurauksia, ihmiskunta valoa nopeamman kommunikaation välineenä, yms.) ja Teurastamo 5 on listassa lähinnä mielenkiintoisen, ajasta vapaan rakenteensa vuoksi. Kirjoitappa tuollainen kirja Suomessa, ja kukaan ei koske siihen pitkällä tikullakaan.
Eiji Yoshikawa - Musashi
Tästäkin kirjoitin mielestäni vähän aikaa sitten, mutten muista kuinka pitkä aika siitä on. Tämä alunperin jatkokertomuksena ilmestynyt järkäle tarjoaa monenlaisia pieniä ikkunoita japanilaiseen mielenmaisemaan ja ihmisyyteen yleensä.
Haruki Murakami - Kafka Rannalla
Vaikuttavimpia kirjoja, joita olen viime vuosina lukenut, mukaansa tempaava ja japanilaisille tyypillisen outo, lipsumatta siihen silti mitenkään itsetarkoituksellisesti.
Samuel Beckett - Unnamable, Malone Kuolee, Millaista On, Endgame
Beckettistä olen viime aikoina jauhanut taas enemmän, kuin mitä ehkä kukaan jaksaa lukea.
Charles Bukowski - Last Night On Earth Poems, Bone Palace Ballet, Vanhan Likaisen Miehen Juttuja
Bukowskin kamasta etenkin loppupään jutut kolisevat itselleni parhaiten. Nyt luen Burning in Water Drowning in Flamea, joka sisältää runoja vuosilta 55-73, ja nämäkin paranevat mielestäni pitemmälle mennessä.
Douglas Hofstadter - I Am A Strange Loop
Noh, ehkä paras tietoisuutta käsittelevä kirja minkä olen lukenut (ainakin tämän hetkisen muistini mukaan), sekin ansio tulee ehkä jo yhdestä tietystä luvusta.
Kaija Juurikkala - Äitikirja
Tämä oli kiinnostava ja mielestäni aika tärkeä kirja olemassa. Laittaa miettimään omaa äitisuhdettaan ja mahdollista, vaikkakin ainakin toistaiseksi epätodennäköistä vanhemmuuttaan. Asiaa on pohdittu monelta kantilta ja teksti on kiinnostavaa. Luin tämän muistaakseni päivässä.
Kafka - Metamorfoosi ja muut novellit
Kafkalta pidän enemmän novelleista, kuin romaaneista. Novelleissa maailmat syntyvät ja tuhoutuvat nopeammin. Amerikka taitaa olla ainut romaani, jonka olen saanut luettua loppuun, ennen kuin kirjaston laina-ajat ovat paukkuneet. Käännöksillä tosin on oma vaikutuksensa siihen.
Hermann Hesse - Narkissos ja Kultasuu, Siddhartha, Demian
Hesse on ehkä yksi tärkeimpiä itseeni vaikuttaneita kirjailijoita. Sitä ei tietty aina ajattele siinä vaiheessa, kun lukemisesta alkaa olla pitempi aika. Silti jokaisen luetun Hessen jälkeen tuntuu siltä, kuin juuri se kirja olisi ollut vaikuttavin kirja, jonka on koskaan lukenut.
Italo Calvino - Ritari Joka Ei Ollut Olemassa, Kosmokomiikkaa, Jos Talviyönä Matkamies..
Calvinon metatasoilla leikkiminen ja ajoittain eksistentialistisetkin pohdinnot ovat suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka tykkäävät viritellä mielessään ajatusleikkejä.
Voltaire - Mikromegas
Samoin kuin yllä, kirja ei ole paksu, mutta sen aikana liikutaan aika päätä huimaavissa etäisyyksissä ja tullaan myös johonkin Suomenlahden korville hengailemaan. Mikro- ja makrokosmos ovat yhtä, eri skaalassa vain. Aina pääsee isommaksi ja pienemmäksi.
Jean-Paul Sartré - Inho, Muuri, Being & Nothingness
Eksistentialismia ja yleistä olemisen hankaluutta ja haluttomuutta, sattumia ja epätietoisuutta. Sartré ei välttämättä vaikuttanut minuun suoranaisesti, vaan antoi ennemmin jonkinlaisen varmistuksen sille, etten ole yksin ajatusteni kanssa, melko vastaavia asioita sitä oli pyöritellyt jo ennen noiden lukemista.
Friedrich Nietzsche - Näin Puhui Zarathustra
Yksi länsimaiden mustamaalatuimpia ja väärinymmärretyimpiä ajattelijoita. Nihilismi on helppo kääntää aina jonkinlaiseksi vahvemman laiksi, vaikka kyse on nähdäkseni lähinnä itsensä haastamisesta ja voittamisesta, rehellisyyden ja suuremman (henkisen) voiman tavoittelusta. Se ei voi tapahtua massojen hälyssä, vaan itsensä kehittäminen vaatii ihmisen tavallisuuden ylittämistä ja sisäänpäin kääntymistä. Siinä näissä ajatuksissani mielestäni oli pohjimmiltaan kyse. Massojen välttelystä, itsensä kohtaamisesta ja voittamisesta. Mutta luenkin niitä lähinnä omasta perspektiivistäni.
Arthur Schopenhauer - Kuolema ja Kuolematon
Schopenhaueriakin lukiessa kannattaa jättää länsimaisen voittokulun kirjoittamat ennakko-oletukset pois ja keskittyä vain sisältöön, ja ajatusten kauneuteen. En löydä niistä läheskään niin paljon pessimismiä, kuin mitä yleinen mielipide tuntuu olevan, vaan realismia ja jonkinlaista reduktionismia, joka pyrkii pitämään ylimääräisen toivon järjen rajoissa. Silloin se vain tuppaa jäämään vähän vähäiseksi.
Shunryu Suzuki - Not Always So
Suzukin luentoja vähän kaikesta, mielestä, meditaatiosta ja ties mistä.
William Burroughs - Alaston Lounas
Modernin psykedelian ja kaikenlaisen saastaisen liman merkkiteoksia. Tämä kirja taisi rohkaista itseäni enemmän kuvallisen ilmaisun kanssa, kunnes se vähitellen räjähti käsiin siksi järjettömäksi kaaokseksi, joka minun mieleni oikeasti on.
John Steinbeck - Hiiriä ja Ihmisiä
Steinbeckin Amerikka on toisaalta arkinen, toisaalta juuri siksi myös melko raadollinen. Niitä harvoja kirjoja, joissa loppuratkaisu on oikeasti tehnyt jonkinlaisen isomman vaikutuksen. Eli siis sen muistaa vielä vuosien päästä.
Chuck Palahniuk - Eloonjäänyt
Fight Club olisi helppo nostaa esiin, mutta Eloonjäänyt on uskonnollisen kulttisekoilun, takaperin kulkevan sivunumeroinnin ja kaiken muun oudon kanssa ehkä vähemmän tunnettu, ja siksi suosittelun arvoinen kirja.
Eiköhän siinä ollut joitain tällaisia yleispäteviä suosituksia vähäksi aikaa. Monet ovat varmasti tuttuja isolle osalle niitä, jotka ovat lukeneet tätä vähänkin pitempään, kuin kuukauden päivät, mutta yritän jotenkin pitää huolen siitä, että ihmiset päätyvät niiden asioiden äärelle, joiden katson olevan kaiken mahdollisen huomion ja ymmärryksen arvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti