Nyt sitten on AVlle yksi biisi radioon ja lisäksi melko mielenkiintoisia, eläviä ja omalaatuisia vetoja noista biiseistä. Parasta on se, että vaikka soitettiin sama biisi peräkkäin kahdesti, toinen versio on puoli minuuttia pitempi ihan luonnostaan. Seuraava versio samasta biisistä on pari minuuttia pitempi. Tässä bändissä soittaminen on vain niin äärettömän nautinnollista. Se on ystävien bändi. Vaikka se ei aina ole ihan draamatonta touhua, kun kaikki on oikeasti ihan helvetin vahvoja persoonallisuuksia (ei sellaisella kliseisellä tavalla, vaan ihan oikeasti ihan helvetin erilaisia, eri taustaisia, eri temperamenttisia ja erilaisia elämiä eläviä jokainen meistä.), mutta tässä ei tarvitse soittaessa miettiä mitään. Sen kuin vain elää ja keskittyy hengittämään ja olemaan, kaikki muu tulee ulos sellaisenaan. Lisäksi olen oppinut itsestäni ainakin sen, että rakastan kitaran soittoa aivan helvetisti. Monta vuotta jouduin laulamaan bändeissä, vaikkei se ole huutamista lukuunottamatta yhtään omaa touhua. Olen jopa parempi rumpali, kuin laulaja (vaikken ole erityisen hyvä rumpalikaan).
Kitara tuntuu jotenkin omalta ja vapaalta, tärkeältä. Sellaiselta, mitä olisi pitänyt muka tehdä koko ajan, vaikka tiedänkin, etten olisi voinut tehdä sitä missään muussa bändissä. Se on odottanut koko ajan juuri tätä bändiä, juuri näitä ihmisiä, juuri näitä biisejä. Tekisi mieli jakaa nämäkin sessiot koko maailman kanssa, ihan vain siksi, että maailma on hieno paikka, ihmisten kanssa kommunikointi soittimien välityksellä äärimmäisen palkitseva ja hieno taito, ja musiikki on suurinta ja ylintä salatiedettä, jota maailmankaikkeus on meidän tajunnoillemme keksinyt. Vaikka tämä voi tuntua jotenkin hölmön itsestäänselvältä oman bändin mainostukselta, niin oikeasti, jos satutte olemaan lähelläkään Lahtea, Järvenpäätä tai Lohjaa noina Harhakuvia-keikkapäivinä, niin suosittelen raahautumaan paikalle. Maksoi lippu mitä tahansa, niin voin luvata, ettei siihen touhuun musiikista nauttiva ihminen pety. Kohta nauhoitellaan toivottavasti levyäkin, kun vaan saadaan se sopimaan kaikkien aikatauluun, ja sitten sitä herkkua on tarjolla ehkä enemmänkin. All Hail The Resonance!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti