lauantai 5. maaliskuuta 2016

Hampaiden ja fiilisten kiristelyä.

Hampaiden särky alkaa saavuttaa melko vittumaisia mittasuhteita, mutten jaksa tehdä siitä niin isoa numeroa, että menisin lääkäriin asti. Minulla ei yksinkertaisesti ole siihen varaa, kun tulossa on kuitenkin aika, kun jaksaa vain kuukauden, no, melkein kahden verran odottaa. Ei tämä nyt vielä niin paha ole, etteikö sen kanssa elää voisi, mutta riittävän paha siihen, että vituttaa toisinaan akuutisti aika lujaa. Olen koittanut purskutella kaikenmaailman puuduttavia ja antibakteerisia suuvesiä ja liuoksia, mutteivät ne oikein tunnu auttavan. Veikkaan, että tuohon yhteen hampaaseen, joka kolmen suussani sormiaan uittaneen ihmisen mielestä ei ollut mitenkään erikoinen, joudutaan tekemään juurihoito tai jotain, koska se on ainut, mikä oikeasti on kipeä, ja viimeksikin paikkasivat hampaan jonka en edes tiennyt olevan mitenkään ihmeemmässä hädässä. Mietin, että olikohan niillä röntgenit nurinpäin tai jotain.

Olen miettinyt, kumpi oli ensin. Aloinko piirrellä hampaita enemmän sen jälkeen, kun Tampereella kävin hammaslääkärissä ja sain kuulla niissä olevan ongelmia, vai alkoivatko ongelmat hampaiden kanssa piirtelyn jälkeen. Toisinaan alitajuntani ennakoi tietynlaisia asioita, ja nämä ainakin ovat murheenkryyninä olleet useammassakin kuvassa olennaisessa roolissa. Voi myös olla, että piirtäessäni olen jauhanut hampaitani huomaamattani, ainakin välillä yllätän itseni vääntelemästä naamaani kulloinkin piirtämäni ilmeen mukaan, mikä tuntuu hölmöltä, mutta on toisaalta aivan luonnollista.

Voisiko tämän hammaskaluston, leuat ja muun suusysteemin vaihtaa vaikka jonkin hyönteisen vastaavaan? Olisi aika paljon käytännöllisempää, kun leuat käytännössä olisivat hampaat, yksi kalusto kestäisi koko eliniän (paitsi että on ehkä syytä ottaa huomioon vaikkapa muurahaisten huomattavasti lyhyempi elinikä tätä pohtiessa) ja kaikki kävisi huomattavan paljon kätevämmin, kun näitä murhepalikoita ei ainakaan olisi suussa näin montaa. En malta odottaa, että ylimääräiset revitään pois ja jätetään vain ne tyypit, jotka ovat oikeasti jotenkin olennaisia syömisen ja jauhamisen kannalta. EIpä tuolta kai lähde kuin viisaudenhampaat kiristelemästä leukaa, mutta salaa toivoisin myös, että tuo yksi paskiainen vedetään irti ja paikataan jollain tulpalla. Puutappikin vain taitaisi olla kunnallisellakin niin kallis, että sitten olisi talous taas perseellään pitkän aikaa. Joskus tosin tuntuu, että voi vain hävitä. Niinkuin silloin, kun kävin neurologilla kuulemassa asiat, jotka olin nähnyt jo paperilla, jotta välttäisin 40 euron myöhästymismaksun (tapaaminen maksoi vain 30 euroa) ja sain sairaalan ulkopuolella olevalta parkkipaikalta vielä 50 euron sakonkin mukaan. Kannatti herätä tuonakin päivänä taas. Nyt voi sentään katsella vähän South Parkia ja käydä nukkumaan. Takana on taas päivä musaduunia, ja huomenna ajattelin omaksi huvikseni katsella, josko saisin tehtyä jotain merkittävääkin musiikkia, kun vähän keskityn siihen mitä olen tekemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti