Olipa taas omalaatuinen, hämmentävä, mielenkiintoinen ja disorientoiva ilta. Oli todellakin melko tyhjentävää soittaa kitaraa lavalla kaksi tuntia putkeen. Kun lopetin, piti vähän miettiä, että mikäs helvetin viritys tämä todellisuus oikein on ja mites tätä taas ajettiinkaan, kun ei meinannut ihan käsittää, että jaloilla voi tehdä muutakin, kuin polkea pedaalia tai savukonetta. Looppereissa tai nupissa on jotain vikaa. Yksin soitellessa oli välistä vähän hankala keskittyä olennaiseen, kun volat hävisi ja hyppi takaisin. Olen yrittänyt nyt päässäni muistella, onko tuo nuppi tehnyt tätä myös ilman looppipedaaleita, vai onko ne olleet aina kiinni näiden häiriöiden ilmetessä. Transistorikamat on vähän sellaisia, onneksi niitä voi korjata useimmiten nyrkillä.
Oli siis vähän vaikeuksia alun kanssa, mutta kyllä se siitä sitten taas vähitellen lähti, vaikka siinä vahingossa sohlasinkin yhden loopin talteen pedaaliin ja iskin sen omaksi hämmennyksekseni päälle. Sen sai kuitenkin integroitua äkkiä yhdeksi soittimeksi ja efektiksi lisää. Silti, kun Jaska hiipi rumpujen taakse, en voinut olla tuntematta aika suurta helpotusta. Kahdestaan soittaminen vaan on useimmiten vielä vaikeampaa, kuin yksin soittaminen, koska et varsinaisesti voi irrota mistään kompin läjässä pitämisestä omille teille, ellet ole joku Jack White. Itseltäni se ei kuitenkaan vastaavalla tavalla suju. Lopultakin loputkin jengistä tuli lavalle ja sitten kaikki olikin ihan suoraa tajunnan valtatietä kohti varmaa tuhoa. Hauskaa oli.
Fry-keikka oli vähän jänskättävä, koska olin koko ajan ajatellut, että niiden oma kitaristi Cedric tulee ja hoitaa homman himaan, ja voin vain huhuilla jotain huiluääniä taustalle, mutta tämä tuli kipeäksi ja jouduin soittamaan ainoata kitaraa. Se meni kuitenkin helvetin hyvin. Jaska jatkoi rummuissa tässäkin ja soiteltiin siinä muutamia biisejä aika hyvällä hämyilymeiningillä. Nautin kovasti, etenkin kun sai soittaa slidella kieroilua ja vähän vinguttaa kitaraa. Nyt pitäisi selvitä suihkuun ja sen kautta nukkumaan. Huomenna taas koko päivä koulua ja koko ilta muita treenejä, tällaiseksi ovat elämän tehneet ja kaksi päivää yhteen jänskättävimmistä soittokeikoista, joita oon elämäni aikana mennyt sopimaan. Nyt kuitenkin yöt koko maailmalle, ihan siistiä on elo ihmisen täällä aina joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti