maanantai 22. helmikuuta 2016

J. Kill & Mr. Mule - One Grasps The Earth, The Other Pulls The Sky ja Inside The Temples Of The Mind Even The Wise Go Blind.

Olen taas ahdistuneempi kuin aikoihin. Voin nauraa sille, puhua siitä, tunnen, että saan asioita tehtyä ja kaikkinensa kykenen toimimaan ihmisten kanssa ja leikkimään yhteiskuntaa, koska olen rakentanut koko elämäni näille varotoimille ja mielenterveyttäni ylläpitäville systeemeille. Siitä huolimatta, täällä sisällä tuntuu ahdistavan melko paljon. Tietysti minussa on aina se puoli, joka sanoo, että ei tämä nyt vielä mitään ole, on sitä ahdistanut enemmänkin (niin ajattelin myös käydessäni läpi lyhyen psykoottisen kohtauksen, ei paha, on ahdistanut enemmänkin) ja maailma on täynnä ihmisiä joilla on paljon pahempi olo. Se vaan ei ole mikään kilpailu. Ahdistukselle ei ole mitään mittaria, tunteille, syvyydelle ja vaikuttavuudelle ei ole mitään selkeitä mittauslaitteita, eikä niille ole tarvettakaan. Elämä on elämää. Kun ahdistaa niin ahdistaa. Kun hymyilyttää niin hymyilyttää. Niiden ei tarvitse olla mitenkään edes toisiaan pois sulkevia asioita. Ongelma monien ahdistuneiden ja masentuneiden kohdalla onkin syyllisyys siitä, jos on joskus kivaa. Sitä ei salli itselleen. Mutta kylläpä se taas tästä, kun vaan saa tehdä asioita ja aika kuluu.



Tänään sain tehtyä kaksi ensimmäistä kasettia tästä muutaman kasetin sarjastani. One Grasps The Earth, The Other Pulls The Sky, sekä Inside The Temples Of The Mind Even The Wise Go Blind. Ehkä tämä olo johtuu osaltaan myös siitä, että todellakin istuin tänään kolme kokonaista tuntia soittamassa kitaraa ja kanavoimassa kaikkea tunnetta ääneksi. Kuuntelin ne läpikin. Äänenlaatu oli yllättävän tolkuttoman kova siihen nähden, että nauhotin kaiken yhdellä mikrofonilla, yhdellä otolla, yhdellä kertaa. Jos jotain tuli ryssittyä, se korjautui soittamalla itsestään. Huomenna tai keskiviikon jälkeen nauhoittelen loputkin ylimääräiset kasetit täältä kuljeksimasta. Näitä voi ostaa näillä näkymin vain keikoilta, joko Cut To Fitin, Harhakuvien tai omilta, tuossapa ne näkyvät sivussa ja lisää tulee sitä mukaa, kun ne selviää.

Nyt on aika tyhjä olo. Huomenna ei onneksi ole koulua varttia enempää, pitää vain saada itsensä ylös ajoissa sitäkin varttia varten. Tekisi mieli nytkin nauhoitella. Piuhat meinaa vain pätkiä ja rutista, mutta ei se onneksi tuollaista lo-fistelua kauheasti vaivaa. Tekisi mieli soittaa noita mahdollisimman monelle ihmiselle, ennen kuin ne menevät jonnekin. Järjestän "ennakkokuunteluja" kahvikuppien tai teekuppien äärellä niille, jotka kokevat olevansa riittävän lähellä päästäkseen kahvikupin tai teekupin äärelle tähän korkeaan majaani. Nyt pitää nukkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti