keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kylmä meno.

Kylmä ja pakkanen ovat siitä mielenkiintoinen kärsimyksen muoto, että heti kun ne eivät kosketa sinua itseäsi enää suoraan, ne eivät tunnu yhtään todellisilta. Tai en tiedä, onko tämä jotenkin vain omassa päässäni oleva homma, mutta heti kun pääsen pakkasesta sisään, suunnilleen unohdan sen olemassaolonkaan. Ja kun olen pakkasessa, iskee joku itsekurinäytelmä aina päälle täysillä. Mitäs jos laitettaisiin vaikka huppu päähän, kun on -18 astetta täällä? VITUT! ALLE KAHENKYMPIN PAKKASET ON LASTEN PAKKASIA! No nyt on -24, joko laitetaan huppu päähän? EI TÄSSÄ OO ENÄÄ KUIN PUOLI KILOMETRIÄ KÄVELTÄVÄNÄ, KYLLÄ TÄLLASEN NYT JAKSAA KOSKA VAAN! Aivan hauska ilmiö sikäli, että tuleepa näytettyä itselleen, mistä kana kusee, ikävä sikäli että tällä menolla olen luultavasti parin viikon sisällä kipeä ja vuodepotilaana. Päähän sattuu kyllä tälläkin hetkellä, mutta epäilen sen olevan ennemmin migreeniä, kuin paleltumista. Kahvi auttaa vaivoihin. Ainakin toistaiseksi. Tekisi mieli lähteä katsomaan Holy Lifea, Monsternautia ja Void Cruiseria Torveen, etenkin kun jätkät pyörittelivät viimekeikan settilistansa ja ilmeisesti soundipalettinsa uusiksi. Kiinnostaisi kovasti nähdä, mutta saa nähdä helpottaako päänsärky siihen mennessä. Yhdessä pakkasen kanssa ne nimittäin ovat yhdistelmä, joka saa minut lähinnä käpertymään hankeen jossain vaiheessa matkaa.  Silti talvi on helvetin siistiä aikaa, pakkaset eivät ole haitanneet minua vielä yhtään, eikä kertaakaan ole ollut LIIAN kylmä, vaikka korvanlehdet on jäätyneet useasti ja suunnitelmia on joutunut uusimaan, kun autot eivät ole lähteneet käyntiin. Silti houkuttaisi kävellä Torveen, paleltumiskuoleman uhalla.

Toisena houkuttimena tuossa ovat kitararomut, jotka tuntuvat katsovan minua koko ajan vähän sillä silmällä, että tänään olisi pitkästä aikaa tehtävä levyllinen jumitusta. Tai ainakin aloiteltava sellaista. Toisaalta jos malttaisin lopetella tässä koneella ylimääräisten ohjelmien pyörittelyn, voisin hyvin tehdä sitä musiikkia koneellakin. Plussana tässä vaihtoehdossa on se, ettei otot mene vituiksi aina kun ikkunalaudalla hengaileva koira näkee pihalla lumiauran. En tajua mitä helvettiä niiden täytyy kolistella tuolla kaikki yöt, kun luntakaan ei ole tullut lisää. Ehkä sitä pitää vaan leuhkia, että tässä saadaankin vetää helvetin isolla metalliauralla pitkin asfalttia keskellä yötä, miettikääpä sitä, vitun työssä/koulussa/missälie normaalitoimissa käyvät!

Kone on jumissa, kun aloin vääntää gifiä helvetisti liian isosta kuvasta tajuamatta, ettei tarvitse pitää samaa resoluutiota, kun ei ole mitään aikomusta printtailla tuota. No, kaipa tämä tästä kohta selviää. Voisin mennä katsomaan, mitä kitara sanoo, kun sitä soitteleepi liian lujalla kerrostaloasuntoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti