tiistai 15. joulukuuta 2015

Vuodatus. Tuntuu vaan hetkellisesti niin hyvälle.

Epätietoisuuden päättyminen helpottaa oloa huomattavasti. Tämä ilta oli jopa ihan mukava, ystävien kesken BAARISSA istuskelua ja sellaista yhdessäoloa, jota osasi arvostaakin. Niitä muutamia ihmisiä, joiden olemassaolo on aika tärkeä asia itselleni, ja joita ilman ei pärjäisi elämässä juuri mitenkään päin. On hienoa, että niitäkin on olemassa, kun aina muuten luulee ja kuvittelee olevansa niin introvertti ja itsenäinen, ettei ihmisten seura kiinnosta. Mutta kun yksinäisyys edes hetkellisesti on vastentahtoista, ymmärtää ihmisten tärkeyden. Ja ihmisten kanssa olemisen tärkeyden. Koskaan et tiedä, minä päivänä elämä alkaa repiä niitä ihmisiä pois elämästäsi. Ja joskus se on edessä. Väistämättä. Sen tiedostaminen tekee kaikesta arvokkaampaa, aivan samoin kuin oma kuolema tekee omasta elämästä arvokkaampaa.

Huomenna on taas astetta kiireisempi Helsinki-päivä, pitäisi kai nukkua, mutta aioin omistaa tässä vielä pienen hetken itselleni ja musiikille. Dr Johnin My Children, My Angelsille, joka tiivistää minulle melko ison ja merkittävän möhkäleen omasta itsestäni ja sielustani. Se omanlaisensa isällisyys, jolla olen aina lähestynyt kaikkia ihmisiä, jonkinlainen kaiken ylittävä ja itsessään tärkeä ja voimakas rakkaus, johon voi nojata vaikka niskassa olisi mitä paskaa. Tahdon kaikkien tuntemieni ihmisten tietävän, miten helvetin tärkeitä he ovat minulle. Miten kiitollinen olen siitä, että he ovat luottaneet minuun, että olen saanut olla tukena ja auttaa heitä kaikissa niissä koukeroissa, joita elämä tuntuu viskoneen eteen. Oli kyse sitten ystävistä tai duunien kautta tutuiksi tulleista ihmisistä, aivan kenestä tahansa, jonka elämässä olen aidosti ollut mukana. Minä rakastan teitä kaikkia. En niinkuin kuolaava teini, vaan kuten isä. Vaikka olisittekin vuosia (jotkut jopa kymmeniä vuosia) minua vanhempia. Sillä ei ole mitään väliä. Minä rakastan teitä, kuin niitä omia lapsiani, joita en luultavasti koskaan tee. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla ihme huru-ukkona tai shamaanina, kuunnella huolia ja peilata ratkaisuja, miettiä asioita ulkopuolisen näkökulmasta, oppia tuntemaan teidät kaikki ja ymmärtämään, miten teidän nuppinne toimii. Mikään ei ole minulle itsestäänselvää. Kenenkään ei ole ollut pakko jakaa mitään kanssani. Olen kiitollinen kaikesta luottamuksesta ja olemassaolosta. Sekä itseni, että teidän. Onhan ollut jännä elämä, jos ei muuta. Tästä syystä päätänkin vain tämän järjettömän hienon ja merkityksellisen biisin sanoihin:

Love y'all, ain't nothin' you can do about it

Ain't tryin' to make excuses, but then
Just wanna be there for y'all as a friend.
Your pa did a lotta work on hisself
Just know I love y'all more than anyone else

Tell me 'bout your desires right now
Don't trip on loose wires, I'll show you how
My babies, I wish I'd never made you blue
My children, my angels
I'm talkin' to you.

One is too many, billions ain't never enough.
Don't take the easy road, there's no shortcuts.
Spirit kingdom do what we can't do for ourselves
Don't put nothing down without lovin' everybody else

 Tell me 'bout your desires right now
Don't trip on loose wires, I'll show you how
My babies, I wish I'd never made you blue
My children, my angels
I'm talkin' to you.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti