tiistai 1. joulukuuta 2015

Sitähän alkaa hippiintyä.

Hups vain, sitä on näemmä oltu päälle kuukausi ilman lihaa. Se ei ole aiheuttanut mitään isompaa ihmetystä tai ongelmaa. Aina ennen on ollut jotain ongelmia mahan kanssa, kun koittaa vaihtaa kasvisruokavalioon tai jättää lihan pois, tällä kertaa ei jostain ihme syystä ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Rundilla tuli syötyä niin monta döneriä, että ihan mielellään oli vähän aikaa ilman lihaa, mutta näemmä tämä on jatkunut. Ensinnäkin kasvisruoka on koulussa huomattavan paljon parempaa, kun se tehdään ainakin johonkin pisteeseen asti itse, kun taas muu ruoka näyttää kuvottavalta bulkkimoskalta, eikä sitä tee kauheasti edes mieli syödä. Noin niinkuin muuten olen tehnyt samoja ruokia ja tarpeen mukaan korvannut lihaa kaupan falafeleilla, joku vihreä paketti maistuu jopa erittäin hyvälle. Tai siis ne vihertävät falafelit sen vihreän paketin sisällä, liha- ja kasvisruoan pahvipakkaukset varmaan maistuvat aika samalle, voisin kuvitella.

Painoa on ainakin lähtenyt vähän, sellaista ylimääräistä hikoilurasvaa. Toisaalta se saattaa johtua siitä, että rumpujen soitto ja treenikselle kävely on vaatinut myös pakostikin jonkinlaista epäsäännöllistä liikunnan lisäämistä elämään, mutta kaipa nämä asiat kulkevat käsi kädessä. Mitään muita muutoksia en ole juurikaan huomannut, en muuttunut messiaaksi, en alkanut saarnata siitä miten muun maailman pitäisi lopettaa lihan syönti, en kokenut äkillistä valaistumista siksi, että eläimet eivät enää kuole MINUN vuokseni, olen aivan sama separi, mutta en vain syö lihaa. Saa nähdä kuinka kauan tämä kestää, ei siitä mitään moraalipäätöstä ole. Kuten ei ole päihteettömyydestäkään. Kasvisruoka vain on ihan hyvää, ja kun oppi ettei vihanneksia paisteta pannulla vaan uunissa, myös sen valmistaminen helpottui huomattavan paljon. Sitä uskaltaa ostaa kaikkea outoa (munakoisoja) ja todeta niiden toimivuuden (toimivat) ihan itse. Falafelejä yritettiin tehdä kerran itse, koostumus muistutti enemmän sämpylää, mutta eivät ne paskimpia mahdollisia olleet. Harjoitus tekee mestarin siinäkin hommassa.

Piirtelin äsken taas parit Pahoinvoinnin Spiraalit lisää, käykää ihan itse ja omatoimisesti pällistelemässä jos olette kiinnostuneet. En minä kaikkea jaksa puolestanne tehdä. Koko illan on tehnyt mieli kirjoitella enemmänkin, mutta pitäisi mennä nukkumaan tässäkin vaiheessa, joten saatanpa jatkaa huomenna vähän pitemmälti jostakin. Yksin olo ja dokumenttien katselu piirrellessä on ihan yhtä mukavaa, kuin viikonloppunakin.

2 kommenttia:

  1. Se on jotenkin jännä juttu, että yhä useammat vähentää radikaalisti tai jättää lihan jopa kokonaan pois nykyään. Eikä se ole edes mitenkään kovin vaikeaa! Itsekin oon ollut kasvispitoisella linjalla jo hyvän aikaa (kalaa ja maitotuotteita syön silloin tällön) ja se on yllättävän iisiä. Eilen söin mitä parhaimpia itse kyhättyjä kasvistortilloja, joissa hummusta, avocadoa, maissia, paprikaa, paistettua sipulia ja kesäkurpitsaa hyvin maustettuna salsa pedillä. Ja hiton hyvää oli! Lisäksi silmiini osui hyvä dokumentti muutama päivä sitten. Suosittelen katsomaan: Cowspiracy. Siinä on aika tiukkaa faktaa, miksi kasvisruoka on tulevaisuudessa oikeastaan välttämättömyys ja luultavasti enemmän sääntö kuin poikkeus, mikäli me ihmiset meinataan vielä kauankin tätä pieneksi käyvää palloa asuttaa. Tai sit täytyy ruveta hyönteissyöjäksi! Miten olis: paahdettuja heinäsirkkoja rucola-jauhomatokastikeella? Anyone..? XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cowspiracystakin taisin kirjoittaa, siinä häiritsi sen tekijän selkeä san fransisco-hippeys: heti kun muutoksia ilmaston lämpenemisen pysähtymisestä ei alkanutkaan näkyä viikon päästä siitä kun itse lopetti kaikki, aletaan syyttää yhtiöitä ja kaikkea muuta. :D

      Muutokset pitäisi kuitenkin pääasiallisesti tehdä itsensä vuoksi, eikä minkään epämääräisen taivaspaikan toivossa, koska silloin ne ovat kestävämpiä, eikä ihminen pety jos joku ylevä tavoite jää toteutumatta. Mutta totta se sikäli on, että turhaan me syötetään kaikkea kasvissafkaa ensin lehmälle, ja sitten syödään murto-osa siitä sen lehmän mukana.

      Mutta kaikkein helpointa on, kun ei päätä ruveta kasvissyöjäksi, vaan säästää sen lihan sitten niihin harvoihin hetkiin (esim. keikkareissun pikapysähdykseen johonkin huoltsikalle, jossa kasvisvaihtoehdot on niin olemattomat, että niistä itkeminenkin on epäkäytännöllistä ja turhaa)

      Poista