torstai 31. joulukuuta 2015

Sekavan musan jamit

Tämä! Tämä ilta oli niin siisti, että aivan varmasti järjestän toisenkin.  Jos vain aina olisi mahdollisuus hallita olosuhteet näin hyvin, voisi järjestää vaikka jokaisen keikan tällä tavalla. Vaikka aikaa kuluikin vähemmän, kuin normi iltana, jolloin 20-30 minuutin setteihin saa helposti menemään kolmekin tuntia, tässä kolme eri systeemiä soitti kaksi ja puoli tuntia. Jo pelkästään omien hommien soittaminen ja rakentelu tuntui siistiltä. Opettelin siinä lavalla lennossa käyttämään kahta loopperia ja tekemään loopit niin, että pystyin feidaamaan toisen pois alta ja aloittamaan uuden päälle. Pelkäsin, että jossain vaiheessa aivot menevät aika pahasti solmuun, joten koitin pitää homman simppelinä. Muuten annoin musiikin vain viedä mennessään, ja se teki juuri sen. Hankalinta oli soittaa kahdestaan kahdella kitaralla, kun tuntui, että on helposti jumissa samoissa soinnuissa, eikä oikein meinaa päästä siitä ulos, mutta kuulema siitäkin tuli ihan toimivaa dronea, eli ei isompaa vauriota.

Harhakuvien kanssa soittaminen oli täydellistä. Rakastin joka ikistä sekuntia siitä. Se oli parasta huumetta. Normaalisti videot ja muut tuntuvat keikoilta vain harhauttavilta tai harhaanjohtavilta tekijöiltä, mutta tässä tapauksessa ne kaikki kiinnostavat, koska mitään biisejä ei ollut olemassa. On yksi juttu jo sinänsä ihmetellä, millaisia biisejä juttuja soitettiin ylipäätään. Valoilla on kyllä helvetin iso väli tuossa, pelkkä sininen vei kaikkea mukavasti hämyilybluesiin, eikä fuzzeja tarvinnut polkea lähes koko keikan aikana. Bluesin soittaminen on vain niin helvetin kivaa. Vaikka jonkun mielestä varmaan hinkkaankin ärsyttävästi samoja muutamia ääniä uudestaan ja uudestaan. Niin kyllä hinkkasi John Lee Hookerkin, eli kaipa se on vaan esikuvista kiinni. Vaihto meistä Kujanjuoksuunkin meni sulavasti, ja sen jälkeen olikin tarjolla pelkkää hunajaa. Siinä on kyllä sellainen tarkasti varjeltu salaisuus, josta kaikkien pitäisi olla perillä. Sama porukka on soittanut melko pitkälle kymmenen vuotta kimpassa, ja sen huomaa. Dynamiikka on aivan järjetön! Kun tuota bändiä katsoo livenä, tuntee vaan rehellistä riemua siitä, miten järjettömän hienoja ääniä nuokin jätkät osaa kaivella soittimista ja pedaaleista. Soittajina yksinäänkin aivan järjettömän kovia, ja omassa porukassaan vielä ihan käsittämättömiä. Einari lopetti illan yhden kitaran sooloon, ja mietin hetkellisesti pitäisikö touhua vielä jatkaa, mutta tuntui mielestäni sopivalta, että se mikä alkaa yhdellä kitaralla, loppuu yhdellä kitaralla.

Nyt kuitenkin tiedän, että tuo homma toimii! Seuraavalla kerralla viisi tuntisena, tai vieläkin pitempänä, kaikessa rauhassa kasvatellen ja kehitellen. Oikealla porukalla sitä voi saada aikaan mitä tahansa, pitää vain todellakin löytää ympärilleen ne oikeat ihmiset. Ja nämä todellakin ovat niitä oikeita ihmisiä ja näiden ihmisten kanssa on aivan äärettömän hienoa saada tehdä töitä. Olen kiitollinen, raukea ja väsynyt. Kohta menen suihkuun, minkä jälkeen voisin jopa harkita nukkumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti