maanantai 7. joulukuuta 2015

Muutoksen tuulet puhaltaa.

Viimepäivät olleet tärkeitä ja introspektiivisiä monella tapaa. Ei ehkä vähiten siksi, että olen ollut enemmän tekemisissä muiden ihmisten kanssa ja kuullut monenlaista analyysiä ja mielipidettä omasta olemisestani. Eräs kaverini ajatteli minun suuttuvan sanoessaan, että minulla on jonkinlainen lievä tarve miellyttää ihmisiä. En minä siitä suutu. Tiedostan sen hyvin. Olen seurallinen erakko. Niin kauan, kuin olen tekemisissä ihmisten kanssa, oli yhteys mikä hyvänsä, pyrin pitämään huolen siitä, että kaikilla on hyvä olla, mahdollisimman paljon mahdollisimman monelle. Tästä syystä ihmisten kanssa oleminen on myös sinällään jo hieman väsyttävää. Etenkin silloin, kun se ei ole vapaaehtoista ja tekisi mieli pudottaa maila maahan kesken pelin ja lähteä vaan vetämään. Mutta selkäranka tai mikälie estää. Epämiellyttävämmätkin jutut on hoidettava, jos jotain on sovittu tai jos muiden ihmisten tekeminen ja oleminen sitä vaatii. Koska on pienempi paha minulle kärsiä jonkin aikaa epämukavuutta kuin muille on jäädä kuseen.

Kun saan olla yksin, viihdyn. Trippailen musiikissa ja kuvissa ja teksteissä ja konsepteissa, annan ajatusteni kulkea vapaana ja rajoittamatta ja näpertelen käsillä jotain pientä, nyt lähinnä kollaaseja. Veitsen kanssa silpomisessa on filosofisesti jotain helvetin hienoa, leikkelet kaiken epäoleellisen pois ja rakennat uusia kokonaisuuksia asioista, jotka eivät olleet sitä vielä hetki sitten. Se on hienoa. Lisäksi erilaisten elementtien yhdistely ja kokeilu on äärimmäisen mielenkiintoista, ihan niinkuin musiikissakin. Siinä vaiheessa tekisi mieli kusta hunajaa, kun joku vajaa tai askarruttava juttu loksahtaa jostain intuitiivisen sattuman oikusta paikalleen ja laukaisee välittömän hetkellisen tajuamisen.  Sain kuulla myös mielenkiintoisen tiivistelmän itsestäni, kun kohtasin lauantaina Tirrassa valoja tehdessäni jonkun sen näköisen tyypin, joka olisi minä mikäli olisin pärähtänyt täysillä blöjäreihin ja new age-hommiin 18-vuotiaana. Keskustelimme tästä jätkästä Liskon kanssa, ja hän kuvasi meitä saman kolikon kääntöpuolina, tuo toinen sellainen energiavärinärakastaja, ja minä tällainen "nihilistinen kärpäsenhalkaisija". Tiedänpä ainakin, mikä on seuraavan grindilevyn nimi.

Elämäni on tällä hetkellä monella muulla tapaa murrosvaiheessa, ei kriisissä, mutta muutoksen kourissa. Saa nähdä mitä tämän tulen jälkeen kävelee ulos, mutta nyt on tärkeintä istua paikallaan ja pysyä rauhallisena ja elossa. Elämällä on aina ollut tapana järjestää asiat jotenkin päin, ja kyllä se niin tekee nytkin, kun on kärsivällinen. Sen aikaa voi vaikka sitten puuhastella näitä juttuja. Saa nähdä mihin se lopulta vie. Terveisin, epätietoinen-89.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti