maanantai 21. joulukuuta 2015

Musiikki on niin helvetin hieno juttu!

Tämä syksy on taas ollut näin loppusuoralla sitä, että itsessä, tekemisissä ja pään sisällä laitetaan taas kaikki paskaksi ja katsotaan, mitkä palat ovat niin pieniä ja olennaisia, ettei niitä enää voi murskata pienemmiksi. Onnekseni ne palat tuntuvat luutuvan ja jäävän joka kerta vain isommiksi, eikä kaikkea tarvitse aina aloittaa ihan tyhjästä. Tämäkin luultavasti lähinnä siksi, että harjoitan kaikenlaista itsensä palasiin silpomista niin paljon kaikessa tekemisessäni muutenkin. Ilman sitä omat mallit ja ajatukset jäisivät vieraammiksi ja tulisivat suurempina yllätyksinä tällaisten isojen luutien lakaisujen hetkillä. Nyt olen kuitenkin selvinnyt kai isoimmista sekoiluista, bändit ovat ehjiä, kaikki raajat ovat tallella ja elämä alkaa pikkuhiljaa taas maistua. Vanha nahka on luotu, ja vaikka vielä onkin hieman herkkä kaikelle, niin kyllä se siitä paksuuntuu, kun heitetään suoraan syvään päähän vaan. Niin tämä elämä on mennyt alusta asti, ja se koko ajan pikkasen omaa tasoa vaikeammassa liigassa pelaaminen tuntuu kotoisan haastavalta touhulta.

Huomasin sellaisen ongelman, ettei levykaupat enää juurikaan voi auttaa minua levyjen metsästämisessä, vaikka niin tahtoisinkin. Toki ostan yhä levyjä kaupasta, tänäänkin Vaihtarista tarttui yksi Clapton, mutta pettymyksekseni en löytänyt Townes Van Zandtia, vaikka toiveet olivat melko korkealla. Se nyt ei vielä ole harvinaisimmasta päästä. Ongelma on lähinnä positiivinen: paras musiikki juuri nyt tehdään ja julkaistaan artistien itsensä toimesta, eikä sitä jaella juuri missään muualla, kuin bändien omilla nettisivuilla, bandcampissa tai jossain vastaavissa paikoissa. Seuraava ostokseni, kun virtuaalirahatilanne sen vain sallii, tulee olemaan nimittäin tämä loistava levy, jonka kanssa trippailin viimeyön ja pitkälti tämän päivän:


Juuri tuollaista musiikkia maailma tarvitsee, kulkevaa ja kuljettavaa, läpi runnottua bluesia. Tahtoisin löytää myös Haikaraa, tuota Lahden suurta tuntematonta ylpeyttä hyllyyn asti, ja siinä ilmeisesti toinen suomalainen ylpeys Svart Records onkin tarjoamassa avun juuri helmikuuksi. Taidanpa itseasiassa laittaa levyn tilaukseen heti, kun on rahaa tilillä. Eli se kiilasi juuri ohitse seuraavaksi ostokseksi. Jos ette ole sitä kuulleet ikinä, niin tämä Suomen King Crimson kuulostaa about tältä, koko levykin löytyy youtubesta soittolistana:



Tässä lopuksi iloksi vielä kuva, jonka piirsin kahvi- ja All Them Witches-päissäni.

3 kommenttia:

  1. Jotenkin itselleni tuli mielleyhtymä Brant Bjorkiin tuosta All them Witchesin levystä. Molemmista löytyy juurikin tuo kuljettava fiilis. Ja täytyy kunnioittaa toivetta ja luoda nimimerkki, vaikka olen varmaan kohta lähemmäs 5 vuotta anonyymisti trollannut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on siinä jotain samaa kuin Brantilla, ainakin sillä uusimmalla levyllä ja Jalamantalla. Samanlainen tunkkainen blues soi kummassakin. All Them Witchesiltä löytyy myös järjettömän siisti live EP A Sweet Release (2015) youtubesta, kannattaa kuunnella! Se on samanlaista kuljetusta myös. Saa vinkata jos ei nimimerkin käyttö jostain syystä onnistu, kun en ole varma miten tämä toimii kaikkien googlen päivitysten jälkeen. Toki jotkut tunnistaa jo ihan viestien perusteella muutenkin.. :)

      Poista
  2. Tai no trollauksen heitin huumorilla, mutta kyllä tänne on tullut lähes viikottain jotain kirjoitettua.

    VastaaPoista