keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Musiikki on hieno asia.

Levykauppa tarjosi apua tämän päivän Townes Van Zandtin, Mark Laneganin demojen muodossa. Sieltä kolahti heti täysillä päin tajuntaa tällainen huumeinen aavikkoblues I'll Go Where You Send Me. Hienoin biisi, jonka olen hetkeen kuullut, eikä ole kai ainakaan Laneganin levyillä tullut vastaan vielä muuten. Kantta myöten järjettömän hieno levy, joka itselläni vertautuu ehkä parhaiten Field Songsiin. Tällaisella bändillä kiinnostaisi Lanegan nähdä livenäkin, vaikkei säksätyksissä ja koneissa mitään vikaa varsinaisesti ole. Se on vain niin intiimiä kamaa, että mitä pienempi bändi, sen parempi. Isompi tuotanto alkaa aina vähän vieroittaa kokemuksen yksityisyydestä, vaikka sillä voikin ilmaista isojakin tunteita jotenkin totuudenmukaisesti.  Joskus vähemmän on silti enemmän.

Videoprojekteissa harhauduin hetkeksi sivutielle, opiskelemaan kaleidoskooppisten kuvien tekoa. Kylläpä nekin käyttöön tulevat, mutta varsinainen duuni oli näin ollen pienellä hiatuksella tässä. Kohta voisi taas jatkaa sitäkin. Kävin myös ostamassa uudet tussit, kun alkaa aika äkkiä huomata noista halvemmista, että ovat vähän liian kuivia tarkkojen viivojen töhertelyyn. Se on itsessään raivostuttavinta, sekä se piirre itsessä, että niitä hukkaa ja sotkee vanhoihin tusseihin, eikä koska enään tiedä yhtään, mikä oli mistäkin setistä ja mitkä olivat roskiin menossa.  Välistä pieni systemaattisuus saattaisi olla hyväksi hommassa kuin hommassa. Vaikkei se olekaan vahvin lajini, opin sitä vähän kerrallaan, mikä on hyvä. The best of both worlds ja silleen.

Turhautumani tätä ympärillä kiertelyä kohtaan alkaa olla melko suuri, mutten voi mitään, kun en tiedä mitään ja ymmärrän vielä vähemmän. Olen kirjoittanut paljon, se auttaa aina hahmottamaan oman mielen liikkeitä ja tekemään jonkunlaista ristivetoa siitä, millainen fiilis minulla on. Senkään tajuaminen ei aina ole niin kovin helppoa. Mutta kaipa tämä taas tästä, vähän kerrallaan. Levyt auttavat, ja onneksi niitä on paljon.

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, hieno biisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kannattaa kuunnella/ostaa/muuten metsästää loppulevykin. Samoja fiiliksiä, aavikoita ja kuivuutta. Vaikka tykkäsin Phantom Radiostakin, se jäi silti vähemmälle kuuntelulle kuin tämä tulee jäämään. Tätä oikeastaan odotin Laneganilta. Mielenkiintoisia versioita myös jo levytetyistä biiseistä (Metamphetamine Blues ja Grey Goes Black ainakin.)

      Poista