Musahommat best, fuck all rest.

Soittaminen on oikeasti paras, puhtain ja kaunein asia elämässä. Millään muulla tekemisellä ei ole mitään väliä. Pidän tässä aivan kaikesta muusta, paitsi humalaisten bändikaverien kanssa vääntämisestä. Sössötyksessä ja sekoilussa ei ole mitään pahaa, humalassa saa olla, kunhan se ei kuse soittoa. Koska soittaminen on ainut asia, jolla on minulle väliä, ja tuntuu epäkunnioittavalta musiikkia kohtaan, jos joku ryssii asiat siksi, ettei soittaminen kiinnosta häntä riittävästi, tai jos on löytynyt jotain kiinnostavampaa. Mutta hyvin se noin niinkuin pääasiassa meni eilenkin. Ei paras, mutta hyvä. Tuon musiikin soittaminen on äärimmäisen kivaa, koska se soljuu aina vapaasti ja rajoittamatta ja arvaamatta omiin suuntiinsa, kasvaa ja hengittää orgaanisesti, eikä se ole pelkkää sanahelinää samalla kun viritellään triggereitä ja haetaan kitarasampleja omppukoneen uumenista. Kun soitetaan hiljaa, soitetaan hiljaa, kun soitetaan kovaa, soitetaan kovaa. Dynamiikka tulee soittajista ja soitosta. Se on jo lähtökohtaisesti helvetin hienoa ja tekee kaikesta omalaatuista. Tällaisen jälkeen luotto tuohon tulevaan jamitteluiltaan on vahva. Hyvä tulee.

Oululainen SeliSeli oli myös ihan helvetin hyvä. En ole kyllä tainnut vielä koskaan elämässäni kohdata oululaisia, joiden kanssa en olisi tullut toimeen. Jo lähtökohtaisesti voin sanoa turvallisin mielin, että tulossa on hyvä ilta, jos saa soittaa oululaisten tai sitä pohjoisemmasta olevien kanssa. Haaveissa olisi vieläkin toinen Tornion keikka, kunhan vain olisi enemmän valinnanvaraa, kuin Umppari tai Jettari. Cult Cinema oli helvetin hieno ja mukava paikka. Ouluun olisi hauska mennä soittelemaan myös, koska oululaisella musiikilla on kaikissa muodoissaan varmasti ollut iso vaikutus myös omaan soittofiilikseen ja siihen melun estetiikkaan, joka siellä on jotenkin olennaisena osana kaikkea musiikkia jollain tasolla. Jumittavaa musiikkia tai kunnon murjomista. Puhumatta mistään "oulusoundista" tai muusta hölmöstä, aivan keskenään erilaisia bändejähän sieltä tulee, mutta kyllä se kylmä tuuli siellä jossain aina jotenkin tuntuu. Ainakin ulkopuolisen korviin.

Loppuillasta Korpifunkin mukavat jätkät soittelivat kaikenmaailman funkkis- ja discoilulevyjä, tuntui uppoavan väkeenkin hyvin ja oli hyvä fiilis kaikin puolin. Vieläkin hymyilyttää, kun oli niin mukavaa. Tässä vielä parit kuvat keikalta, kohta pitää lähteä hakemaan kamojaan himaan, että pääsee seuraavat järjestäjät roudailemaan valoja ja muita ihmetyksiään tämän päivän hommia varten. Oli myös mukava olla osa tuollaista tapahtumaa, joka tukee omaa arvomaailmaa ja oli kiva, ettei homma ollut järjestäjillekään pettymys. Mielellämme soitellaan uudelleenkin vastaavissa.

Greenpeace Lahti.

Tommi Johnsson

Tommi Johnsson