perjantai 11. joulukuuta 2015

Kokemuksellinen todellisuus ja tässä ja nyt oleminen.

Ei ole ollut juurikaan uutta kerrottavaa. Kaikki lipuu samassa tilassa, samassa olomuodossa ja samassa hahmottomassa kokemuksessa eteenpäin. Kohta pitää lähteä nauhottamaan Jusaa, kun se paiskoo demorumpuja nauhalle, sen jälkeen treenataan Cut To Fitiä ja sitten ollaan taas loppuilta tätä samaa. Huomenna on keikka ja sunnuntai on taas tätä samaa. Maanantai on viimeinen päivä koulua tänä vuonna, ja sitten ollaan taas tätä samaa. Tekisi mieli lähteä käymään Oulussa, jos rahat riittäisi ja ihmisten jaksaminen meikäläisen kohdalla vaikka riittäisi pariin yöhön siellä. Saa nähdä.

Tänään sain jonkinlaisen palautuksen maan pinnalle, niin selkeän, etten voinut kuin hymyillä. Mietin eilen lukemaani tiedejuttua hesarista, käytännössä vain natiivia mainosta, koska se oli lyhennelty luku kirjasta. Tekee mieli etsiä se kirja käsiini mahdollisimman nopeasti.  Jäin pohtimaan lähinnä tuota loppua, biologiaan nojaavaa puhetta siitä, että todellisuuden kokemuksemme on muodostunut tällaiseksi, koska se on luonnon kannalta taloudellista ja tehokasta henkiinjäämisen ja olemassaolon kannalta, vaikkakin epäkäytännöllistä itsetietoiselle olennolle ajattelun ja reflektion kannalta. Mutta ihmisen tietoisuuden tila on ihan yhtä taipuisa ja manipuloitavissa, eikä siihen tarvita vuosimiljoonien evoluutiota. On merkillistä miten erilaiset kokemukselliset olemassaolon tilat laittavat sinut pohtimaan ja arvioimaan aistielimiäsi ja niihin asettamaasi painoa hieman uudella tavalla ja varovaisemmin. Tai siis se on kaikkea muuta kuin merkillistä, se on äärimmäisen luonnollista. Kun ymmärrät ympärilläsi olevan todellisuuden olevan vain suhteessa siihen, minkälaisella setupilla oikein hahmotat ja aistit sitä, ymmärrät olla luottamatta liikaa siihen, mitä luulet tietäväsi siitä sen perusteella, mitä näet ja kuulet. Ehkä ihmisen on mahdollista harjoittaa tajuntaansa tilaan, jossa aikaa pystyy hahmottamaan erilaisin keinoin myös ilman substansseja. Puhuimme joskus erään ystäväni kanssa siitä, miten muistot ovat itsessään jo hämmentävä asia, koska sillä hetkellä, kun muisto palautuu elävänä mieleen, todella elät sen läpi. Et tietenkään sellaisena, kuin se oikeasti oli, vaan sellaisena, kuin aivosi tahtovat sinun sen muistavan. Eli jonkinlaisena rankasti pakattuna jpeg-versiona siitä, mitä oikeasti näit ja koit. Jotkut taustalla olevat asiat häviävät mössöksi, josta voi vain päättelemällä rakentaa ihmishahmoja tai baaripöytiä, tai mitä siellä nyt muista kuvissa olevista elementeistä päätellen onkaan ollut.

Juuri kun mietin tätä ja todellisuuden kokemista, miten jokainen päivä tuntuu siltä, että vain se on olemassa, kävelin ohi sänkykaupan mainoskyltin, jossa välkkyi teksti "NYT! NYT! NYT!". En olisi voinut suorempaa ja zenimpää läimäytystä saada, ja palasin tähän hetkeen tyytyväisenä siihen, että saan olla olemassa ja pohdiskella kaikenlaisia höpelöitä samalla, kun kävelen joulukuisen syysauringon häilyvässä valossa ympäri Lahtea, ostamaan kitaraan kieliä. Niidenkin vaihto onnistui niin, että sain käsiini vain kolme haavaa. Se on ihan hyvin kahdesta vaihdetusta kitarasta. Nyt tekisi mieli vaihtaa Tokain SG, joko Squier Jaguaariin tai Jazzmasteriin. Väliä voin maksaa jonkin verran, kun SG on saanut turpaansa jo hieman. Mutta kaikki futaa ja hyvä kitara soittaa. Mailia saa laittaa, niin esittelen kaikki viat rehellisesti ja avoimesti.

Niin joo. Harhakuvia tulee Helsingin Lepakkomieheen keskiviikkona 13.1, soitetaan Void Cruiserin, I, Captainin ja 3rd Tripin kanssa. Ollaan ekana jo kello kahdeksan aikaan, kun on arkipäivä ja silleen. Kannattaa tulla paikalle, jos on koskaan mikään meikän duunaama kolahtanut yhtään, koska tuo on livenä vielä se kaikki potenssiin 5.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti