tiistai 1. joulukuuta 2015

"Kaiken teoria"

Olen jatkanut mielenkiinnolla eilisiä tekemisiäni ja pällistellyt Alex Greyn luentoja, haastatteluja ja muita pätkiä, sekä psykedeelidokkareita ja koittanut löytää jotain kiinnostavia, luovuutta ja näiden aiheiden rajapintoja käsitteleviä dokumentteja. Jos on hyviä vinkkejä, niitä saa linkittää alle. Uskon, että jokainen itsensä taiteilijaksi mieltävä tai itseään ja ajatuksiaan reflektoiva koittaa löytää jonkinlaista kaiken teoriaa. Jotain lopullista ja pysyvää, jotakin sellaista, mitä ei enää voi pilkkoa osiin, jonkinlaisen suuremman käsitteen, joka kattavasti selittäisi olemisen, kokemisen ja tekemisen kaikki aspektit yhtenäisesti ja ehjästi. Olen etsinyt sellaista koko elämäni, enkä ole sellaista löytänyt, mutta ajoittain, tietynlaisten asioiden äärellä olen kokenut välittömän ymmärryksen, jonkinlaisen satorin siitä, että juuri tässä ja juuri tällä hetkellä manifestoin sitä kokemusta yhtä hehkuvana, kuin tähti tyhjässä avaruudessa. Sen ei tarvitse olla koukeroista, monimutkaista tai äänekästä, se voi olla jotain äärettömän pienimuotoista ja hiljaista, kunhan se on puhdasta.

Kaikkein puhtaimmin sen kokemuksen saavuttaa hahmottomiin ääniin ja resonanssien keskelle sukeltaessaan, luodessaan musiikkia, joka on muodotonta, muttei hahmotonta. Piirtäessään jotain sellaista, mikä ei suoranaisesti tarkoita mitään, mutta on täynnä viivaa siitä huolimatta. Jotain sellaista, jonka merkitys syntyy abstraktioiden kokemisesta katsojan mielessä. Sellainen ymmärtäminen osoittaa jonkinlaisen yhteisen kokemuksen olemassaolon jossakin oman tajuntasi ulkopuolella, osoituksen siitä, että minulla tekijänä ja sinulla kokijana on vahva ja suora yhteys, joka ei tarvitse selitystä. Sen kokeminen ja ymmärtäminen, sen yhteyden oleminen on hienoa. Se tekee tästä kaikesta tekemisen arvoista. Se on minun, melkolailla muuten ihmisistä eristyksissä elävän ihmisen tapa kommunikoida oman heimoni, samankaltaisten ja arvossa pitämieni ihmisten kanssa.

Silti jossakin mielessään ajattelee, että elämän tarkoitus on näiden kaikkien olemisen ulottuvuuksien yhdistäminen joksikin kokonaiseksi. Tietyllä tapaa Zen tekee sen, mutta silti heiluttelen luultavasti veistäni sen edessä vielä vuosia, tarkastellen sitä mahdollisimman monelta kulmalta, yrittäen ymmärtää kaikkia näitä prosesseja. Zeniläiset työkalut ja ajattelutavat ovat kuitenkin merkittävällä tavalla avartaneet näkemyksiä taiteen tekemistä ja ajattelua kohtaan, ne ovat antaneet korvaamattomia menetelmiä ja sen tietyn hartauden, jolla aivan kaikkeen tekemiseen osaa suhtautua. Mitään ei tee vasemmalla kädellä, mitään ei jää pyörittelemään oikeassa kädessä. Asiat tulevat ja menevät omalla painollaan, ja sinun tehtäväsi on pitää niitä itselläsi sen aikaa, kun ne luonasi viihtyvät, ja laskea ne menemään ilman sen suurempia draamoja, kun sen aika on.

Tieteelliset ajatukset, teoriat ja lähestymiskulmat ovat mielestäni myös aivan yhtä olennaisia ja tärkeitä asioita taidetta ajatellen. En ole sinänsä ymmärtänyt kahtiajakoa tieteisiin ja taiteisiin, koska molemmat olen nähnyt asioina, johon toista voi soveltaa tai sisällyttää vaikka kuinka paljon. Tiede on oma taiteenlajinsa, se tuottaa käytännön tuloksia, jotka ovat suoraan taiteellisia (helpoimpana esimerkkinä juuri fraktaalit tai CERNin hiukkasten räjäytyskuvat, tai kaikki avaruustutkimuksen tuottamat valokuvat), se inspiroi taiteilioita tutkimaan menetelmiä ja soveltamaan niitä luovalla tavalla ja toisinaan jo pelkkä ajatus on riittävän inspiroiva polkaisemaan vaikka musiikkia tai maalaustaidetta aivan uuteen suuntaan. Kuvia ja ääniä taas voi tutkia matematiikan ja fysiikan avulla.

Viime talvena kuuntelin Michael Giran pitkiä, vaikuttavia äänimaailmoja vakuuttuneena siitä, että jos kuuntelen niitä riittävästi, riittävän lujalla, riittävän keskittyneesti, saan todellisuuden repeämään ja paljastamaan itsensä sellaisena kuin se on. No, se tapahtui vasta myöhemmin, eikä se ollut täysin miellyttäväkään, mutta opettavainen kokemus toki. Siitä huolimatta sieltäkään ei löytynyt mitään sellaista lopullista, jonka olisi voinut julistaa täksi ihmeelliseksi "kaiken teoriaksi". Yrityksistä huolimatta olen saavuttanut tehokkaampia tuloksia istuessani jossain joen rannalla ja antaessani sen viedä kaikki ylimääräiset ajatukseni pois. Ihmisen pitäisi saada asua joen äärellä. Se on tulen lisäksi rauhoittavimpia asioita, joita voin kuvitella. Se myös auttaa sinua tajuamaan aina vain paremmin sen olennaisimman asian: mitään merkityksiä tai teorioita ei ole olemassakaan missään muualla, kuin sinun tulkinnassasi asioista, tapahtumista ja kokemuksistasi, joten todellisuudessa istut itse koko ajan sen teoriasi päällä, mutta perseesi on niin iso, ettet aina näe sitä.

Tämä oli jälleen kerran valaisevaa meditaatiota, kiitos sinulle tämän kokemuksen tarjoamisesta.

1 kommentti:

  1. Jäbäl on kyl mitä freessein kirjotustyyli ja hyviä mietteitä. Pakko arvistaa!
    https://youtube.com/watch?v=fvi7VLbiMuk

    VastaaPoista