keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Jännitys ryöpsähtelee lauseiden virtoina ulos uomistaan.

Monen asian parissa ähertäminen. Jotain mitä en osaa koskaan välttää, vaikka periaatteessa pitäisi keskittyä johonkin yhteen asiaan. Nyt pitäisi keskittyä kikkailemaan loopperin kanssa ja harjoittelemaan sitä, mutta soundcheckissä on sitten aikaa miettiä sitä. Nyt väkerrän photoshopin kanssa tehdessäni yhtä julistetta, kannoin veljeltäni vanhan, paremman ja ehdottomasti painavamman skannerin kotiin. Sain toki skannattua kuvan paremmin, mutta keskelle jää vielä hieman hankalasti hallittava läntti, jonka kanssa pitää vähän kikkailla. Sen jälkeen ajattelin heitellä runokirjat indesigniin ja koittaa vääntää ne sellaiseen muotoon, että voin laittaa ne jakoon internetiin, koska niiden julkaisu missään muussa muodossa vaikuttaa epätodennäköiseltä.  Ajattelin myös, että jonkun puoliksi musiikilla ja puoliksi spoken wordilla pelittävän kasetin voisi taas vääntää, mutta se vaatisi taas sen, että koko touhu kestää vähintään tunnin ja pystyn tekemään sitä ihan tavalliselle C-kasetille itsekseni. Niitä luultavasti tulee vain kymmenen kappaletta (korkeintaan, sekin tarkoittaa jo kymmenen tunnin istuskelua nauhoittamassa samoja juttuja, jolloinka pitää siis olla itsekseen, etteivät korvat punota liikaa. Mutta olin yllättynyt niistä muutamista kommenteista, jotka sain tuosta edellisestä kasetista (joka löytyy edelleen täältä). Oikeastaan enemmän kuin yllättynyt. Vaikka taisin saada tasan kolme viestiä aiheesta, ne kaikki saivat minut hiljaiseksi, joten se on todellakin sen arvoista.

Huominen jännittää hieman. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Ja olen melko varma siitä, että huominenkin menee omalla painollaan, vaikka tässä on ollut ongelmia enemmän, kuin minkään keikan kanssa pitkään aikaan. Julisteita en rahattomuuteni vuoksi ole saanut tulostettua mitenkään päin, mutta ilmainen sisäänpääsy varmaan houkuttaa joitain uteliaita paikalle, ennen kuin musiikki karkottaa ne sitten pois. Stressitaso laskee taas huomattavasti siinä vaiheessa, kun roudataan kamoja pois lavalta ja pakataan itsemme pois ja pääsen suihkuun. Seuraavana päivänä voi olla edessä lähtö Pispalaan uuden vuoden viettoon, en ole vielä aivan varma tästä masterplanista, mutta ainakin lähtökohtaisesti se kuulostaa hyvältä idealta verrattuna aivan samanlaiseen päivään, kuin mitä kaikki nämä päivät tässä nyt ovat olleet.

Kunhan saan kaiken äherryksen pois tieltä, aion myös taistella tieni läpi Celinen Niin kauas kuin yötä riittää ja Hessen Lasihelmipelin, joka on niitä harvoja kirjoja, jotka ovat jääneet kyseessä olevalta kirjailijalta lukematta. Monet ovat sanoneet sen olevan liian raskas ja vaikea, mikä onkin juuri se, mikä kyseisessä kirjassa vetää minua puoleensa. Celineä Bukowski taas on hehkuttanut läpi kirjojensa ja haastattelujensa, joten aion tarkastaa, mistä siinä kaikessa on kyse. Ensimmäiset sivut ovat olleet jotenkin tutun ranskalaisia, aivan kuin Sartre ja kirjoittaisia Bukowskia. Ja Sarte esimerkkinä vain siksi, että jostain syystä tuo tuntuu Inholta. On muuten hauska ylipäätään huomata kirjailijoissa tiettyjä kulttuurisia elementtejä, jonkinlainen raskas kuvailu, joka on kuitenkin ympäristöä introspektiivisempää on ollut yhdistävänä tekijänä niille ranskalaisille kirjailijoille, joita olen lukenut. Amerikkalaiset taas ovat melko suorapuheisia ja simppeleitä, paitsi nämä muutamat Los Angelesin ihmiset, jotka tuntuvat rakastavan teitään ja käyttävän jokaisen tekosyyn jokaisen liittymän ja risteyksen kuvailuun. Fantella tämä vitutti, Bukowski saa sen anteeksi, koska se on niin pienessä osassa. Suomalaiset ovat parhaimmillaan luontokuvauksessa, mutta monesti kaikki sen ympärillä on itselleni aivan helvetin mielenkiinnotonta. Mutta pitäisi lukea uudempiakin kirjailijoita. Olen kyllä yrittänyt, mutten yleensä pääse kovin pitkälle. Silti yritän. Se on kuin vuori, jota yritän aina käydä valloittamassa tasaisin väliajoin..Ja yritykset jatkuvat. Runoissa suomalaiset ovat mielestäni kyllä helvetin hyviä, mutta ikäväksi sitä puolta ei juuri arvosteta tai yritetä tyrkyttää mitenkään erityisesti. Nyt nämä lauseet eivät meinaa katketa millään ja alan horista. Joten veitsi laskeutuu kaiken ylle nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti