torstai 31. joulukuuta 2015

J. Kill & Mr. Mulea livehommina.

Päätin juhlistaa omaa uutta vuottani soittelemalla yksin kitaraa. Tämän aikaa koira vielä jaksoi hartain mielin ähertää kaninkorvien parissa (lähden puolivälissä hakemaan sille toista, kun edellinen meni rikki), mutta sen jälkeen alkoikin sitten haukkuminen, joka on jatkunut melko pitkälle tähän asti. Tämän tarkoituksena oli tehdä homma niin, että miten keikat olisi järkätty jos voisi itse päättää. No, toki volumea olisi aika paljon enemmän, ei sitä kerrostalokaksiossa nyt kuitenkaan luukuteta romuja täysillä. Mutta noin niinkuin periaatteessa, tuota samaa lamppua (jonka valo tosin välittyy melko huonosti tämän rakeisen puhelinvideon kautta) voisin raahata helposti mukana, eikä tarvitsisi juuri muuta. Tämän videon rakeisuus ja laatu on tosin tarkoituksellistakin. Jos sitä tahtoo ihmetellä flacina tai wavina ja full HDna, niin voi tulla ihan itse livenä katsomaan. Internet on internet, todellisuus on todellisuus.


Noissa soolokeikoissa on ollut jotenkin se, että tuntuu, että juuri oikeat ihmiset ovat nauttineet niistä. En tiedä mitään palkitsevampaa, kuin nähdä pari UG-skenessäkin ihan tunnettua "pahoinvointiräppäriä" eturivissä, silmät kiinni ja naamat pöytään päin, siinä missä monet muut tuijottavat lavalle. Ei siellä tapahdu mitään. Valo pysyy samana ja meikäläinen haahuilee pedaaleitten ja värkkien äärellä. Se, missä tätä musiikkia katsotaan on oman pään sisällä. Se on hienoa, tuntuu että kummallakin keikalla yleisö on tajunnut sen homman ihan suoraan, ja siitä olen ollut aika kiitollinen. Ei ole kuulunut juurikaan ääntä, eikä vielä yhtään "mee himaas räpläilemään"-huutoa, ja se on kahdelta keikalta jo ihan hyvin. Noita olisi tosiaan kiva tehdä kaikenlaisissa epämääräisemmissä ja epäkonventionaalisemmissa paikoissa, taidenäyttelyissä ja -museoissa, jonkun visuaalisen esityksen taustalle tai jossain muussa vastaavassa yhteydessä.  Kunhan saa soittaa. Toisaalta en kuitenkaan lähde ihan mihin tahansa tuota työntämään, vaan johonkin sellaiseen paikkaan, jonne se sopii. Ei paljoa kiinnosta vedellä kahden krustibändin välissä. Niiden jälkeen voi toki käydä häätämässä ihmiset himaansa, tai sitten hoitaa homman alta pois ennen niitä. Toisaalta myös se, millaisten bändien kanssa soittaa vaikuttaa siihen, mitä itse soittaa. Ehkä sitä sillon tykittäisi vain loopperin täyteen grindiriffejä.

Nyt aion tehdä jotain zeniä. Soittamatta kenellekään (koska hukkasin numerot bootattuani puhelimen) lähden ajamaan Tampereelle, ja toivon, että ovi avataan. Jos ei avata, ajan kai takaisin Lahteen, ja on jotain kerrottavaa muiden lapsenlapsille sitten tästäkin uudesta vuodesta. Hyvät sellaiset. Pitäkää kivaa, älkääkä tappako toisianne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti