lauantai 19. joulukuuta 2015

Gonna be some good days.

Seuraava Cut To Fit-keikka ja tuleva improvisaatioilta polttelevat jo mielessä miellyttävinä jännittävinä hommina. Tykkään pyöriä mukavuusalueiden ulkopuolella, siellä missä en ole ennen käynyt, sillä tiellä joka on vähän pimeä ja kuumottava. Tulevan improillan rakenne pitää miettiä niin, että se kattaa muutaman tunnin elävää musiikkia ilman sen suurempaa taukoa. Se on jo itsessään mielenkiintoinen prosessi. Sen jälkeen pitää operoida joku "settilista" sille, missä järjestyksessä ihmisiä tulee ja menee lavalta pois. Monta vahvistinta siellä on. Miten peltien vaihto suoritetaan, vai suoritetaanko ollenkaan. Kaikki käytännön hommat. No entäpä se Cut To Fit-keikka? Vili menee soitteleman Mörbid Vomitin kanssa, joten mennään Eetun kanssa Jyväskylään kahdestaan. Soitan rumpuja ja ehkä huudan. Jos pystyn tekemään niitä samaan aikaan. Enää rumpujen soittaminen ei jännitä. Electric Hobojen tekemisessä päässä naksahti jotain. Päätin, että osaan soittaa rumpuja, ja sen jälkeen se ei ole ollut ongelma. Toki sitä ryssii ihan samaan tapaan, kuin ennenkin, mutta sitten sitä räpeltää fillinsä vaan nätisti loppuun sinne seuraavan tahdin alkuun ja nappaa taas sieltä kiinni. Toki kestävyys kehittyy vaan soittamalla, että ei varmaan tule tuolla keikalla blastia niin jämäkästi ja paljon, kuin meidän keikoilla yleensä. Se, mikä innosti myös, oli että Eetu ehdotti hatusta vetämistä. Jos Eetukin on sillä kantilla, niin ei se vituiksi mene. Kyllä me joku 20 minuuttia saadaan jotain mölyä läjään.

Äsken olin Torvessa myymässä lippuja Mustan Ristin ja kumppanien Jytämessuun. Vaikkei sellainen kireämmällä kahdeksankymmentäluvun otteella soitettu hevi olekaan lähellä sydäntä, kai nuo pari sellaista olivat sarjassaan ihan pätevää kamaa. Ensimmäisenä soittanut Deep taas oli itselleni mielekkäämpää Reverend Bizarren ja vastaavan doomin palvontaa, mukavan raskasta pörinää ja joitain aika eteerisiä kitaraleadeja, mikäli oikein muistan. Ihan hyvää ja sopivan raskasta kampetta heti alkuiltaan. Viimeisenä soitti Musta Risti. Tajusin näkeväni sen nyt ensimmäistä kertaa oman lähtöni jälkeen, eikä voi sanoa, kuin että onneksi näin. Siinä on bändi, jolla on livenä aivan oma soundinsa ja järjettömän kova meno. Hienosti rakennettuja ja piilotettuja tempon vaihtoja ja paljon mielenkiintoisia juttuja. Olin myös hyvilläni siitä, että Synnit ja Luut oli setissä, se on omia henkilökohtaisia suosikkilaulujani tältä soitto-orkesterilta. Pidän myös sen kappaleen sanoitusta jollain tavalla yhtänä parhaista sovituksista, joissa olen ollut mukana. Einari laulaa ne vaan paremmin ja skarpimmin, ilo korvalle ja sielulle.

Sunnuntai on siis sovittu kunnon supertreenipäiväksi, mutta huomenna lähden käymään maalla. En oikeasti edes muista, koska olen nähnyt äitini viimeksi. Kyllä siitä taitaa useampi kuukausi jo olla. Aika outo ajatus, vaikka puhelimessa puhutaankin melko usein. Mutta niin se vaan on tainnut olla joskus ennen Euroopan kiertuetta, ehkä kuukautta tai kahta ennen sitäkin. Huomiseen pitää siis varustautua. Pakata koira matkaan. Olla redi. Nosferatu tietää nää hommat.


2 kommenttia: