Ahdistuspurskahdus.

On ollut ihmeen hankala viikko, täynnä asioita joita ei vielä edes käsitä, joista ei voi juuri puhuakaan ja joista en edes tiedä vielä yhtään mitään. Mutta mitä enemmän tässä kelailen asioita itsekseni omassa pienessä päässäni, yhä vakuuttuneempi olen siitä, että kaikki huumeiden tuhoisat vaikutukset, tai siis huumeiden piikkiin laitetut tuhoisat vaikutukset ovat pääasiassa laittomuudesta johtuvia. Kiinni jääminen syrjäyttää, kiinni jääminen jättää merkinnän ja kiristää välejä, kiinni jäämisen pelko luo vainoharhat ja sellaisen tyhjiön ajatuksiin, jota on pakko paetakin huumeisiin. Koska monelle huumeissa on kyse nimenomaan eskapismista. Vaikkei aluksi ole, siitä ajan kanssa luultavimmin tulee, kun oma elämä ajautuu pois omasta hallinnasta, eikä omiin valintoihin välttämättä voi olla tyytyväinen, mutta ainoa mitä osaa ja voi tehdä on käyttää jotain lisää, että tulee edes hetkellisesti hyvä olo. Se on monille ansa, oli kyse sitten alkoholista tai mistä tahansa muusta aineesta, jonka kokee sopivan itselleen. Vähitellen ainoasta lohdusta tulee monille vain rutiini ja tapa jossa roikutaan kiinni, koska se on ainoa turvallinen asia elämässä, ainut tuttu ja pysyvä. Ja sitä me sanomme riippuvuudeksi.

Eikä sen hoitona ole mielestäni kovinkaan tehokasta syrjäyttää ihmisiä omasta elämästään vankiloilla ja sakoilla. Sakot ovat vielä lievempi, koska se on vain rahaa, ja raha tästä maailmasta ei tule koskaan loppumaan. Sen kanssa ei tarvitse hätäillä. Tehokkaampi on se sosiaalinen stigma, jonka saa toisaalta yhteiskunnan silmissä siitä, että on huumausainemerkintä, ja toisaalta oman sosiaalisen kontekstinsa silmissä siitä, että on ollut poliisin kanssa tekemisissä. Molemmat paljon vahvempia ja tehokkaampia syrjäyttäjiä, kuin voisi äkkiseltään ajatella. Toki niiden vaikutus laantuu ajan kanssa, mutta jos ei elämän rakennuspalikat ole täysin läjässä muutenkaan, ne voivat tehdä parista vuodesta melko hankalia. Jotkut se ajaa tilanteisiin, jossa ei ole enää mitään hävittävää ja voi huoletta sotkea loputkin elämästään. Toiset se laittaa skarppaamaan edes hetkellisesti. Useimmat taitavat silti vain kärsiä hiljaa ja itsekseen. Vankila taas on aikalailla selväpeli. Jos käyt siellä, menet sinne hyvin suurella todennäköisyydellä uudestaankin. Se on tuhonnut monta elämää jo lähtöviivalle. Hoitoonohjauksen tehostaminen olisi todella olennaista, ihmiskontakti ja empatian osoittaminen silloin, kun sitä todella tarvitaan..

Nyt on taas vain vähän sellainen olo, että tässä elämässä nämä tuulet puhaltelevat vähän turhan kovaa ympäri tätä pään sisäistä erämaata. Väsyttää. Townes Van Zandt soi aikalailla koko ajan.