perjantai 2. lokakuuta 2015

Unettomuuksia. Ja unia. Ja juttuja.

Olen viimeöinä nähnyt paljon unia, joista muistan vain vähän. Silti huomaan, että paikat niissä unissa ovat Pertunmaalla, eivät vaikkapa Lahdessa. Se on paikkana niin lähellä arkkityyppistä tuppukylää kuin voi, minkä lisäksi elämäni vaikeimmat vuodet vietin talossa, jonka näen yhä unissani. Kaikki symboliset ja merkittävät unet tapahtuvat tuossa samassa talossa, joka on lähes suoraan psyykeeni symboli. En esimerkiksi koskaan ole unessani käynyt sen talon vintillä. Sillekin on varmasti syynsä. Vuosien aikana talo on korjaantunut ja eheytynyt, joskus joitakin vuosia sitten yläkerran lattia oli vain kasa hataria lautoja. Nyt se näyttää suunnilleen samalta, kuin asuessani siellä. Toissayönä olin Pertunmaan K-kaupassa järjettömän karkkikasan kanssa, ostamassa sitä, mutten koskaan päässyt syöntipuuhiin asti. Yleensä uneni eivät jää kesken tuolla tavalla, ellei kello vain satu soimaan ja keskeyttämään niitä, kuten taisi olla tässäkin tapauksessa.

Viimeyönä en saanut mitenkään älyttömästi unta, kun suurin osa yöstä meni yskiessä tai tukehtuessa. Tässä on nyt vajaa viikko aikaa saada tämä sairaus läpi, jotta pystyy huutamaan 17 päivää putkeen. Vähän jänskättää, kuinka käy, mutta kaipa sitä jotain saa ulos, vaikka kipeänä olisikin. Jos ei muuta, otan delayn mukaan ja vedän vaan järjettömäksi noiseksi koko vitun touhun. Luen sanoja biisien päälle. Tai jotain. Ärsyttävintä kurkkuröhässä ja kaikessa on se, miten paljon tämä vaikuttaa korviin ja kuulemiseen. Äänet kuulostavat kompressoiduilta ja teräviltä, etenkin kun koira innostuu haukkumaan vaikkapa punaiselle autolle tuosta ikkunalaudalta. Kompura on, mutta limitteriä ei, ja koko ajan peakkaa. Pää täynnä räkää ja aivot täynnä paskaa.

Olen lueskellut lisää Oliver Sacksin Hallucinationsia pienen tauon jälkeen. Ohimolohkoepilepsia on kyllä kaikista kohtaamistani neurologisista taudeista mielenkiintoisin, ja se saattaa olla todella monen historiallisen myytin takana, ehkä jopa koko Raamatun kirjoittamisen ja olemassaolon takana, koska se voi tuottaa potilaalle hyvin vahvan ja varman pyhän kokemuksen, ja kuten sivuhuomautuksenakin oli, se on monille laumasieluisemmille ihmisille ihan riittävä syy seurata jotakuta vaikka kuinka pitkälle. Esimerkkinä oli Amerikkalainen nainen, jolle oli jossain kohtauksessa jumala sanonut, että hänen pitää pyrkiä mukaan politiikkaan, vaikkei hänellä ollut mitään kokemusta tai ymmärrystä asiasta. Silti tuhannet ihmiset äänestivät häntä, ja hän hävisi alueellaan vain niukasti. Toisaalta tämä saattaa vain kertoa amerikkalaisten republikaanien.... henkisistä ominaisuuksista.

Pari päivää sitten Vili laittoi minulle linkkinä tämän, pohjustuksella "jäbä." olin otettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti