maanantai 26. lokakuuta 2015

Sellanen reissu.

Feastem, Cut To Fit ja Bende


Kahden ja puolen viikon rundista on vaikea kirjoittaa mitään. Ensinnäkin siksi, että kokemus on niin psykedeelinen ja pitkä, ettei siitä oikein osaa sanoa mitään sellaisille, jotka eivät ymmärrä mitä se on, eikä ole tarvetta sanoa juuri mitään niille, jotka ymmärtävät mitä se on. Kun ei ole yhtään välipäivää, aika menettää merkityksensä. Päivien sisältö on aina sama. Heräät, syöt, autoon, load in, soundcheck, keikka, load out, nukkumaan. Samat naamat ympärillä, sama auto, ihmiset vaihtuu, kaupungit vaihtuu, maat vaihtuu päivissä. Jopa Vili, joka on ollut kahden ja puolen kuukaudenkin rundilla sanoi tämän olevan intensiivisyydessään ihan eri tason hommia. Nyt, kun kaikki on pysähtynyt, tuntuu siltä ettei osaa sanoa oikein mitään mistään. Ihmettelee vain, kun joku ei kannakaan ruokaa nenän eteen tai kerro paikkaa, josta sapuskaa saa, ei tarvitse kantaa romuja eikä miettiä keikkaa ja univajettaan.

Koulussa olo oli aluksi hieman eksynyt. Mietin, että näinköhän tästä tulee mitään. Fiilistä ei parantanut se, että opettaja, jonka tunneilla en ennen ole ollut, veti verhot alas, kaivoi diaprojektorin, piirtoheittimen ja videokaseteille nauhoitetut dokumentit esiin heti kättelyssä. Luulin, että tästä tulisi raskasta ja puisevaa, mutta olin väärässä. Yllättäen huomasin, että ilman tietokoneiden hurinaa ja tökkiviä digidigihommia pystyin keskittymään melko hyvin olennaiseen. Piirtäminenkin sujui. Huomasin myös, että tänä aikana "renessanssi-ihmisen" titteliin ei kyllä tarvita juuri mitään, riittää, että on lukenut pari kirjaa joskus ja osaa päätellä, mitä jotkut suoraan englannista ja latinasta käännetyt termit oikein tarkoittavat. Kaikki taiteeseen, itsen ja tunteiden ja kokemuksen ekspressioon liittyvät asiat vain ovat minusta äärimmäisen mielenkiintoisia. Keskustelen niistä mielelläni pitkästikin kenen kanssa tahansa. On myös hieman hämmentävää olla välillä sellaisten ihmisten keskellä, jotka ovat päättäneet, ettei heissä ole taiteellista luovuutta, vaikka he olisivatkin sitä täynnä. Tai etteivät ole opiskelemassa taidetta. Itse en ole koskaan nähnyt minkäänlaista eroa taiteen ja kokemuksen välillä. Minun tarkoitukseni ainakin tällä koululla on soveltaa nimenomaan viestinnän keinoja ja teorioita taiteen tekemisessä, eikä pelkästään tehdä kivan näköisiä julisteita tai jotain muuta vastaavaa. Kaiken uuden oppiminen kiinnostaa, ja koska taidekin on vain ihmisten välistä viestintää, pullopostia tajunnasta toiseen, on viestintä myös mitä suuremmissa määrin taidetta. Siitä syystä sen oppiminenkin on tärkeää. Nyt olen kuitenkin taas puikoissa, ja alan jäsennellä ajatuksiani vähän kerrallaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti