lauantai 1. elokuuta 2015

Teksteistä ja kirjailijoiden raiskaamisesta.

Viime yönä kirjoitin jotain sellaista, joka avarsi omaa suhdettani kuolemaan aika täydellisesti. Laitan sen nyt tähän, vaikka se englanniksi onkin, ja kuuluisi kai siksi jonnekin tuonne muualle.



Decomposers


I looked at my finger nails. They had grown too long again. Some said they’d be growing when I myself have already died. But they are wrong. Actually my muscles and skin will lose fluids and shrink, so my nails just appear to grow. When I’ll be pushing daisies and nettles my body will decay and decompose, I will be a big pile of manure for the worms to feed. My fingers, their nails, my teeth and my bones, all will be used in time, everything will circulate, my life will become millions of other lives, but I won’t be around to experience those lives. They will have to go on. And they will go on. And I will stop. Soon is my time to stop. I don’t believe in after life. I don’t have hope. I have no redemption. No heaven. No hell. Just a hole in the ground, filled up with dirt and worms and decomposers, decomposing my notes one by one, tearing apart this beautiful symphony of atoms and molecules and nutrients that I elaborate. It is an honor to be a part of this beautiful music, but I can’t say knowing it has to stop sounds like a relief. There’s so much beauty written in this piece of music, to be the observer and the composition simultaneously, vibrant string and the ear that hears, you are the player and the listener and the music itself, and you just want to sit there, listening to this immense symphony of all these sounds, lost in music, forever. But you know it has to stop. And it makes it all sound even more beautiful, until the last, lingering notes slowly fade and welcome in the unbreakable, unnamable silence, that goes on, for the rest of eternity…

Tuon kirjoitettuani tuijotin ruutua pitkän aikaa hiljaa, melko tyhjänä, ihmetellen mistä se oikein tuli. Sitten katsoin seuraavan biisin ja siirryin eteenpäin. Löysin myös kaksi sellaista tekstiä, joissa menneisyyden minä ei ole onnistunut mitenkään kauhean hyvin. Eivätkä ne nyt ole kauhean vakavasti kirjoitettukaan. Toinen oli noin neljän tahdin mittainen Strangulation, jossa lähinnä purin turhautumia työni puolesta, mutta kaikesta kontekstista irrotettuna se näyttää lähinnä misogynialta. Toisaalta asiat eivät ole koskaan irti konteksteistaan, jolloinka niitä ei myöskään voi käyttää kontekstiensa ulkopuolella, vaikka Ville Rydmanit ja Olli Immoset niin luulevat. Vaikka he kuinka koittavat vääntää, Orwell ei taivu puoltamaan minkäänlaista ääriaatetta, etenkään  fasistisilla sävyillä kaunisteltua nationalismia tai kapitalismia. Ja jokainen, joka on Orwellinsa lukenut tietää sen kyllä. Kun minä kuolen, tulen kummittelemaan kaikille niille, jotka käyttävät kirjailijoita hyväkseen omiin, täysin heidän maailmankuviensa vastaisiin tarkoituksiin. Se on sellainen juttu, mikä tuo meikälle keskustelussa nopeasti mulkun maineen. Kun olen kuollut ja joku jatkaa tätä kuolleiden kirjailijoiden raiskaamista, tulee taivaalta kuulumaan jostain kaukaa huudettu "....VITTURYYYYYYYYYY!"

Toinen biisi, jossa epäonnistuin on Bleed on Me. Vaikka se olikin yhden vanhan tekstin, Launtai, tai jokin sinne päin menevä, käännös ja sovitus, osaltaan sovitettu vain sitä edeltävän Monty Python samplen jatkeeksi, niin tekstinä se on epäonnistunut yritys tehdä Nasumin Twinkle, Twinkle Little Scar uudestaan. Vaikka näin kaikki sen tekstin sävyt ja tasot, en oikein tajua mitä ajattelin kirjoittaessani tuota ja jättäessäni kaikki ne sävyt pois. Vaikka ällörealistisen tekstin lopun tarkoitus onkin se, että vaimon tappaja saa puukosta naamaan, niin se ei kuitenkaan oikein selviä ilman selvennöstä. Ja jos tekstistä tarvitsee sössöttää yhtään enempää, se on jo eräällä tapaa epäonnistunut. Ellei tavoitteena ole kryptisyys, asioiden piilottaminen tai tajunnanvirran kuvaston symbolinen viljely.

Nyt alkaa olla jo aika kuitenkin siirtyä eteenpäin, Cut To Fitin teksteistä Harhakuvien keikkaan. Yhdeksältä aloitetaan, kuusi euroa maksaa sisään, jos satut olemaan nurkilla ja kyseistä asiaa ihmettelemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti