sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Suoli vaipuu natsismin vyöryyn

Nyt on taas pari päivää hyppineet natsit silmille niin joka puolella internettiä, että on pakko vähän ihmetellä. Kasvoin Pertunmaalla, pienessä kylässä, jossa karkeasti sanoen joka toinen jätkä omalta luokaltani lähti isoveljiensä ja muiden idoliensa mukana kaikenmaailman natsiääliöhommiin. Siinä kasvoi jonkinlainen nollatoleranssi kaikkea tuota henkistä laiskuutta ja ennen kaikkea sitä laumasieluisuutta kohtaan, joka antaa ihmisen sanella omat arvonsa jostain ylempää, jonkun muun suusta. Minä olin sen verran auktoriteettivihainen, ettei sellainen natsannut koskaan itselleni oikein mitenkään päin. Näin kuitenkin miten monet ihan järkevinä pitämäni ihmiset heittivät järjelle hyvästit ja alkoivat sössöttää kaikkea sitä valmista kauraa, joka tuohon liikkeeseen niin olennaisena kuuluu. Nyt tässä sitten PRKL clubin keikoista ja niiden perumisista nousi Facebook-mylläkkä, jossa bändien keikkoja perutaan ja bändit peruvat keikkoja sen jälkeen, kun bändien keikat on jo peruttu, ja toki isot läjät poppareita syödään taas joka paikassa, kaikki olivat muka trollaamassa ja kaikki voittivat, eli tätä tavallista internetiä tänä päivänä.

Eräässä musiikkiblogissa sanottiin black metalin natsiyhteyksien tuovan kansalaisten mieleen "ne oikeat natsit", uniformut ja kaasukammiot ja kauheudet ja vainot. Väärin. Black metalin natsikytkökset tuovat mieleen tasan sen mitä ne ovat: kaljamahaisia juoppoja hailaamassa meikit naamassa ja sössöttämässä jotain valkoisen rodun hienoudesta ja kaikkien muiden...ei-hienoudesta? Musiikki ja ideologiat ovat vähän hassu juttu. Periaatteessa ymmärtäisin, vaikka joku tahtoisi ihan yhtälailla perua meidän keikkoja ideologisilla perusteilla. Jos ei utilitarismi, järjen käyttö ja introvertin pyrkimys pysyä tolkuissaan tässä maailmassa vastaa omaa maailmankuvaasi, niin en mahda sille mitään. On kuitenkin eri asia keuhkota ideologiasta, jonka pääasiallinen tarkoitus on sortaa ja tuhota muita ihmisiä jonkin niinkin pintapuolisen, kuin ihon värin takia.  Valkoisen miehen valtaa ei juurikaan tarvitse tässäkään maassa lujittaa. Näissä piireissä on aina ollut ensiarvoisen tärkeää, että ollaan altavastaajan asemassa. Kun tässäkin maassa nyt on hallitusta myöten päättävät elimet melkolailla oikeistopainotteisia, niin eivätpä ne voi millään perusteella sanoa olevansa altavastaajana. Toki valtaosa tästä hallituksesta ei ole lähdössä marssimaan lapanen ojossa näiden tyyppien seuraksi, mutta suurempaa kuvaa katsoessa voi kyllä sanoa, että "me puna-vihermädättäjät" olemme tämän maan poliittisessa kentässä tällä hetkellä selkeä vähemmistö. Ja toki minut lasketaan tähän porukkaan, koska olen ei-uusnatsi. On meillä kuitenkin näemmä poliittisina päättäjinäkin sellaisia uuvatteja, jotka kirjoittavat jostain suomalaisuuden voitosta ja tulevasta monokulttuurisuudesta englanniksi.

Silti omalla kohdallani isoin ongelma (tai ainakaan yksi isoimmista, onhan se natsismi nyt oikeasti melko uuvattia hommaa) tässä touhussa ei ole natsismissa itsessään, vaan koko sen kuvaston, ideologian ja teemojen käytön kertakaikkisen kliseisessä tylsyydessä. Ei ole mitään mielikuvituksettomampaa ja henkisesti laiskempaa, kuin iskeä joku vitun hakaristi kanteen tai laittaa jotain holokaustikuvastoa kansivihkoseen. Se on väsyttävää ja lapsellista menneisyyden haamuilla ratsastamista. Tästä syystä ei mielestäni ole yhtään enempää okei, jos joku naureskelee post-ironisessa mielessä natsihommille tai laittaa punkkitapahtuman nimeksi jonkun Hyvinkään Holokaustin. Se on mielestäni lähinnä tyylitajutonta ja laiskaa, jotain luovuuden äärimmäistä vastakohtaa. Toki kaikelle pitää voida nauraa, niin juutalaisvitseille, kuin natsivitseillekin, mutta kyllä tässä olisi jo korkea aika liikkua eteenpäinkin. Koko maailma jähii mielestäni aivan liikaa kaikissa menneissä jutuissa, joista pitäisi päästä nyt jo pikkuhiljaa katselemaan tulevaisuuteen päin, ennen kuin ajetaan satasta seinään.

Itse en siltikään koe, että minulla olisi niin monta keikkaa vuodessa, että alkaisin perua omaa keikkaani PRKLessä, vaikka omistajien vastaus vähän omaan silmään töksähtikin. Jos meikän annetaan soittaa, niin meikähän soittaa. Sanokaa huoraksi, ja olette siinä luultavasti aivan oikeassa. En silti katso, että baarista peruttu keikka järkyttää omaa sielunrauhaani niin, etten voisi nukkua öitäni rauhassa, jos muutaman kuukauden tämän tapahtuneen jälkeen käyn siellä soittamassa yhden keikan ja juomassa kahvia ja vettä baarin piikkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti