lauantai 4. heinäkuuta 2015

Sössönsöö.

Heräsin kymmeneltä, käytiin eläimen kanssa heilumassa pihalla, ja nyt mietin jotain niinkin syvällistä, kuin että keittäisinkö itselleni ensimmäisen aamukahvin tällä viikolla, vai en. Minulle ei tuota oikeastaan mitään ongelmia olla ilman kahvia, mutta sekin on lähinnä sosiaalinen tapa. On ihan mukavaa juoda kahvia ja jutustella ihmisapinoiden kanssa, se rentouttaa juuri sopivasti ihmisille hölistessä. Se on myös mukavaa vaikkapa miksailun, piirtämisen tai jonkun muun istumisduunin ohessa, vaikkakin seuraus on yleensä se, että kahvi jäähtyy viereen kun tekeminen vie mennessään. En siltikään ole osannut kehittää juuri minkäänlaista riippuvuutta kahviin. Veljelläni tulee saman tien pää kipeäksi ja herne menee nenään ja kai perseeseenkin asti, jos joutuu tekemään mitään ilman aamukahveja, mutta itse lähinnä unohdan keittää sitä, jos jätän sen jonain päivänä väliin. Nytkin mietin sen keittämistä lähinnä siksi, että on niin kauhean vähän mitään tekemistä.

Eilen vietettiin yksi suomalaisimmista hetkistä, kun istuttiin Summer Upista vastarannalla kuuntelemassa, kun Nicki Minaj aloitti soittamisen. Naureskeltiin, että tästä puuttuu vain hiljainen pillimehun ryystäminen, ja tämä olisi suomalaisin mahdollisin hetki elämässämme. Suomalaisuuden ydin on siis sitä, että kun kaikki muut pitävät hauskaa ja ovat peleissä tai fiiliksissä mukana, suomalaiset istuvat kentän laidalla sillä pitkällä, suoralla penkillä, syövät eväsleipiä ja juovat pillimehua. Ainut ääni on kelmujen kahina ja pillimehun pohjien ryystävä, läpitunkeva ääni. "Ihan kiva reissu.", toteaa joku hiljaisessa bussissa matkalla takaisin kotiin. Vastarannalta kantautuvat huudot tuntuivat omalla epämääräisellä tavallaan kuumottavilta, ihan kuin tuhat ihmistä olisi työnnetty palavaan vuoristorataan.

Tänään sitten pitäisi jaksaa suunnata kohti Helsinkiä. Taivaskalliolla soitetaan noin varttia vaille yhdeksän, eikä maksa mitään. Jos suunnitelmat illalle ovat auki, niin siellä on ainakin tarjolla suhteellisen psykedeeliset bileet, läjä hevareita keskellä idyllistä ulkoilualuetta. Ihan hauskaa oli ainakin viimeksi soittaessa, vaikkakin oli kiire lähteä pois, mutta toivottavasti tänään kerkeää pällistellä meininkejä edes vähän paremmin. Ei sentään ole kellään toista keikkaa heti tuon jälkeen. Olen tässä duunaillut taas vähän varovasti musiikkisysteemeitä, ja kun nyt sain kitaranupit ja muut romut himaan, niin voisi kai sitä vähän nauhoitellakin jotain. Huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti