sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Puska-festarit krebailtu.

Olipa taas yksi maailmankaikkeuden parhaista reissuista. Ennen lähtöä lojuttiin kaikki valot sammuksissa uimarannalla ja mietittiin, että ei perkele lähde kyllä taas yhtään, ei ole ollut mitään tekemistä koko touhun kanssa viime keikan jälkeen, ja sekin tuntui paskalta (vaikkei jälkeenpäin tarkasteltuna ihan niin paska ollut, kuin miltä vaikutti), mutta lähdettiin sitten kuitenkin. Ajattelin, että kun lähdetään puoli seitsemältä, ollaan puoli kahdeksan paikalla. En tiennyt, että meidän romut on kahdella treeniksellä, joten oltiin puoli kahdeksalta vasta Renkomäen ABC:n risteyksessä. Onneksi moottoritietä ei aja kauaa, joten oltiin silti joskus kymmentä yli kahdeksan jo keikkapaikalla. Auton ajaminen siellä vaikeassa kalliomaastossa oli siinä väenpaljoudessa huono idea, joten jätettiin se suosiolla kauemmas, mikä kadutti heti, kun alettiin roudata. Kukaan ei ollut syönyt oikein mitään, joten voimat menikin sitten roudaukseen. Tuntui vielä vähemmän siltä, että kohta pitäisi soittaa. Olin varma, että kaikki lähtevät himaan ja soitetaan joku neljä biisiä, kaikki menee aivan päin vittua ja lähdetään kotiin, yhtä hävinneinä kuin tultiinkin.

Silti sai taas yllättyä aivan kaiken suhteen. Puska-festarit ovat ensinnäkin paikkansa puolesta yksi Suomen siisteimmistä paikoista. Porukkakin on ihan hyvän tuulista, mitä nyt vaan viskovat ajattelemattomuuttaan tölkkejä minne sattuu (mm. suoraan Vilin otsaan) koska "rokkenroll", mutta voisi olla hölmömpääkin sakkia. Aivan järjettömän mukavaa jengiä, sopivan rento meininki, ja sitä jaksettiin vetää jopa pari biisiä enemmän, kuin ajateltiin, vaikka olikin kuuma ja pää meinasi lahota setin loppuun. Tuli hyvä mieli, myytiin levyjäkin juuri sen verran, että saatiin kotimatkalla syötyä. Tuollaiset keikat ovat parasta. Kaikki menee juuri niin nappiin, kuin ei odota. Se ei tapahdu silloin, jos on olemassa pienikin toivon pilkahdus, pienikin ajatus siitä, että no ehkä se menee kuitenkin taas hyvin. Silloin odottaa liikaa, ja silloin se ei tapahdu. Kun odotuksia ei ole, kaikki tuntuu olevan vaan niin siistiä, että se vetää jalat alta.

Nyt on vain ja ainoastaan kiitollinen olo. Kiitollinen aivan kaikesta ja kaikista. Nyt on erittäin hyvä. Tekee mieli käydä suihkussa ja mennä sänkyyn lueskelemaan, ettei tämä päivä vain lipsahda tässä mitenkään huonomman puolelle. Koska tämä päivä oli lopultakin ihan heittämällä 5/5.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti