keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Päiväretki Helsinkiin

Eilinen oli jänskä päivä. Lähdettiin heti aamulla tuon kokeneen ja karvaisen koheltajan, Huli-Vilin kanssa kohti maamme pääcaupuncia täpötäydessä Onnibusissa. Istuin jonkun Oulusta asti tulleen vieressä, tämä tuntui kiroavan tämän olevan viimeinen matka tällä bussilla näin pitkää väliä. Kun vähänkin mietin asiaa, ymmärsin täysin. Onnibus on vähän niinkuin Ryanair, vaikkei sulle koitetakaan koko ajan myydä mitään, mutta saat istua sumpussa siellä missä tilaa on, jos sitä on. Ilman musiikkia sain kuunnella lähinnä nahkapenkkien tasaista narahtelua ja ihmisten satunnaisia keskusteluja. Vili oli kuulema saanut kuunnella jonkun pojan luentoa Extreme Duudsoneista. Perillä istuimme aamupalalle ja mietimme, että missähän suunnassa Ruoholahti on. Metrolla matka olisi kestänyt noin kaksi minuuttia, mutta kun aikaa oli kaksi tuntia, ei kahden kilometrin kävely vaikuttanut mitenkään ylivoimaiselta. Metro luo vaikutelman siitä, että se olisi jotenkin teleportin omaisesti kulkemassa älyttömän pitkiä matkoja älyttömän lyhyessä ajassa. Mutta kun tuolla kävelee, ymmärtää miten pieniä ne välimatkat oikeasti on. Kaupunginosa vaan vaihtuu metrin välein.

Löysimme lapsettomuusklinikan ilman ongelmia ja menimme sinne hetken aikaa rannassa istuskeltuamme. Tajusimme tässä kontekstissa vaikuttavamme melko varmasti homoparilta, mutta mitäpä siitä. Kaikki olivat mukavia, eikä ilmapiiri ollut yhtään niin vaivaantuntut, kuin ajattelin sen ehkä olevan. Silti huomasin, ettei se käskystä purkkiin ruikkaaminen ole ihan niin läpihuutojuttu, kuin voisi kuvitella. Kai iso osa masturbaatiota on vieläkin sen salailu ja itsekseen puuhastelun merkitys, ja jos se viedään pois, homma vaikeutuu melkolailla. Muuten, en oleta tämän blogin kanssa enää koskaan saavani työtä, joten olen kai tavallaan heittänyt rukkaset nurkkaan ja lusikan naulaan yksityisyyteni kanssa. Sain homman hoidettua kuitenkin (kellotukseni mukaan noin 7 minuutissa, joka toki tuntui ikuisuudelta siinä vaiheessa) ja lähdettiin kävelemään takaisin keskustaan. Naureskelin, että ensi kerralla jo heittelen yläfemmoja käytävillä ja täytän kupin minuutissa.

Käytiin levykaupoissa, ostin Swansin Feel Good Now-liven ja Midget Fetishin Blue Periodsin, kun vihdoin ja viimein näin sen jossain levykaupassa. Ensin mainittu soi nyt, ja Swansin livet ovat kyllä melkein ajanjaksoon katsomatta sen verran kovaa tykitystä, etten oikein tiedä, miten ne sen tekee. Jokaisen kanssa ensinnäkin unohtaa kuuntelevansa KEIKKAA, vaan se voisi yhtä hyvin olla soittonsa ja miksauksensa puolesta albumi. Midget Fetishistä kirjoitan enemmän ehkä myöhemmin. Näiden mutkien jälkeen mentiin treenikselle soittelemaan ja kun kaikki olivat paikalla, soitettiin Harhakuvien treenit. Homma alkaa pikkuhiljaa hahmottua, samassa biisissä voi pyöriä King Crimsonin ja Iron Monkeyn keksipurkeilla ilman mitään sen isompaa ongelmaa, ja se on hauskaa. Ja siinä vaiheessa kaikki muu on itselle oikeastaan aika sama, kunhan soittaminen on NOIN hauskaa, kaikki muu on "ihan sama."

Treenien jälkeen tultiin himaan ja kävin hakemassa kaupasta jotain syötävää. Luin Lajien synnyn loppuun ja aloin taas ajatella asioita oikeissa mittakaavoissa, eli siinä kuinka meikä on joskus vaan fossiilista polttoainetta jollekin seuraavalle "älylliselle" luonnonvarojen tuhoajalle, ja sitten päätin, että ehkä on parempi käydä nukkumaan, kuin kelailla tätä koko yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti