keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Laastaripaikkailusta kohti kokonaiskuvia.

Tämä juttu osui silmiini tuossa aamulla. Siinä psykiatriksi opiskeleva henkilö totesi psilosybiinin auttaneen merkittävästi hänen omassa psykoterapiassaan, ymmärtämään omaa itseä ja menneisyyttänsä. En oikeasti voi käsittää, miten vielä tällä vuosituhannella suurin osa maailman maista pitää kiinni amerikkalaisten tekopyhistä huumesodista (Yhdysvallat on alusta asti ollut isoimpia kuluttajamaita, minkä lisäksi huumeiden aiheuttamat sosiaaliset ongelmatkin ovat eskaloituneet siellä nopeammin kuin muualla, pitkälti siksi että hoitoa ei juurikaan ole ja tapa käsitellä kaikki asiat on laittaa ihmiset linnaan vähintään kymmeneksi vuodeksi), kun esimerkiksi psykedeelisten aineiden lääkinnällisestä sovellutuksesta virtaa koko ajan enemmän ja enemmän tutkimustietoa ja konkreettisia todisteita. Meidän tulisi lopettaa tämä tyhmyys ja hulluus, alkaa tutkia näitä aineita ja kehittää niiden lääketieteelliset ja terapeuttiset ominaisuudet huippuunsa. Tosiasia on kuitenkin se, että me olemme tehneet laittomaksi vain tietyn osan näistä huumeista, lähinnä ne, jotka auttavat ihmistä ymmärtämään oman paikkansa ja suhteensa jonkinlaisessa ihmisyyden kokonaiskuvassa, ja annamme toki lääkkeenä niitä kahta ainetta, joista lyhyesti ja ytimekkäästi on alkoholia lukuunottamatta ollut ihmiskunnalle eniten haittaa: piriä ja heroiinia.

Kun LSD, psilosybiini ja MDMA otetaan todella käyttöön lääketieteessä, ne tulevat muuttamaan merkittävästi käsityksiämme ihmisten hoitamisesta. Ja siinä juuri onkin se ongelma. On vaikea myydä kertakäyttökulttuuria (oli kyse lääkkeistä tai mistä tahansa) ihmisille, jotka katsovat kokonaiskuvaa. Ja psykedeelit nimenomaan saavat sinut katsomaan kokonaiskuvaa. Näiden aineiden soveltaminen lääketieteeseen, post-traumaattisen stressin, ahdistuksen ja masennuksen hoidossa olisivat askel kohti holistisempaa ihmiskuvaa, mutta sitä kaikki tahot eivät tietystikään halua. On silti vähän vinksahtanutta ajatella, että ihmisistä tahdotaan lypsää työtä ja työkykyä ulos niin kauan kuin henki pihisee, mutta sitten kuitenkin samalla tahdotaan pitää ihmiset alttiimpana burn outeille ja muille romahduksille, kun mitään vaivoja ei suostuta katsomaan isommassa mittakaavassa, vaan kuten monet meistä ovat päivystykseen soittaessaan kuulleet: "lääkärin vastaanotolle mennään vain yhden vaivan takia." Tämä on itsessään täysin absurdia, koska aivan kuten muuallakin luonnossa, myös ihmiskehossa ja nupissa aivan kaikki asiat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. En ole mikään lääketieteen erikoisasiantuntija, mutta tämän verran olen oppinut ihan tässä omassa ruumiillisessa kehossani lääkäriltä toiselle tallustellessani. Kun on masentunut (joka sekin alkaa paljastua tulehdustilaksi aivoissa, eikä pelkästään "fielullifexi fairaudexi") immuniteetti on heikompi ja muunkinlainen sairastuminen ja tulehtuminen on herkempää. Kun hoidetaan psykofyysissosiaalista kokonaisuutta, on myös vaikutus kokonaisvaltainen.

Tämän nykyisen tilanteen pohtiminen on yksi turhauttavimpia asioita, joita tiedän. Laittomuus ei ole pysäyttänyt vielä yhtäkään huumeitten käyttäjää, se ei vähennä  niiden käyttöä, eikä palvele oikeastaan yhtään ketään. Ei valtiota, ei kansalaisia, ei edes poliisin tilastoja ja määrärahavirtoja. Me tarvitsemme äkillisen muutoksen tässä huumausainekysymyksessä, koska tämä "sota" tulee joka päivä vain aivan helvetin paljon kalliimmaksi. Me liitämme näihin aineisiin täysin turhia stereotypioita, kuten jutunkin psykiatri-opiskelija piti noita nimenomaan "likaisten hippien touhuina". Itselleni nämä aineet ovat kiehtovia, koska ne edustavat tulevaisuutta, tieteen ja järjen riemuvoittoa pelkojen, leimaamisen ja muun hölmöyden yli. Minulle ne eivät ole näyttäytyneet likaisten hippien huonoina trippeinä, vaan älykkäiden ihmisten työkaluina. Ne ovat polkaisseet tiedettämme eteenpäin suuremmilla harppauksilla, kuin monet tajuavatkaan tai suostuvat myöntämään (macit roskiin ja DNAn käsite kieltoon, jos "et usko" huumeista seuraavan mitään hyvää.), ne auttavat lähestymään ongelmia eri näkökulmista ja auttavat kehittämään luovempia ratkaisuja. Lisäksi ne voivat auttaa joitakin ihmisiä kaivamaan päänsä perseestään ja suhtautumaan kanssaihmisiinsä empaattisemmin. Tämän puolen olen nähnyt toteutuvan käytännössä, ja se on mielestäni niiden kaikkein hienoin ominaisuus. Koska tässä maailmassa ei tarvita enää yhtään lisää mulkkuja, joilla ei ole kykyä samastua toisten kärsimykseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti