sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kosmos-festivaali

Viikonloppu vietettiin Kosmos-festareilla Ristiinassa. Oli muuten yhdet parhaista festareista, joilla oon elämäni aikana ollut. Ensinnäkin porukan suhtautuminen päihtymiseen oli huomattavan paljon terveempää, kuin millään muulla festarilla, vaikka toki tuonnekin oli telttailualueelle eksynyt muutamia äänekkäitä keskikaljan tykittelijöitä, jotka keskittyivät lähinnä tappelemaan ja huutamaan, kun muut koittivat nukkua. Mutta itse festarialueella kaikki tuntui olevan hyvässä hengessä, ei yhtään minkäänlaista hämminkiä tai rähinää. Vaikka osa esiintyjistä kuulosti ehkä turhan samalta, musiikkiakin oli tarjolla melko monipuolisesti. Parasta ja kiinnostavinta itselle oli kuitenkin ruoka-anti. Etenkin teltta, jossa oli tarjolla grillattua lohta ja kunnon gourmet-annoksia, ensimmäistä kertaa maksoin festareilla ruoasta enemmän kuin mielelläni, koska se todellakin oli hintansa arvoista. Lisäksi oli hienoa, että tarjolla oli kaikkea muutakin ohjelmaa, kuin pelkkää musiikkia.

Pällistelin Louis Eduardo Lunan ja Graham Hancockin luentoja mielenkiinnolla. Ensimmäinen puhui psykedeelisten kasvien ja sienten merkityksestä ihmisten kulttuureissa, ja sitä miten kristinusko otti asiakseen polkea ne kaikki maan tasalle saatanallisena touhuna. Paljon mielenkiintoista asiaa, etenkin siitä miten Amazonin alkuperäiskansat osaavat elää osana metsäänsä ja viljellä ja hyödyntää sitä kuluttamatta ja tuhoamatta sitä. Mekin tarvitsisimme ehkä jonkun tolkun tähän nykyiseen systeemiin, mutta ymmärrän tämän epätodennäköisyyden niin kauan, kuin tässä nykyisessä ajatusmallissa ja maailmassa aiotaan jumittaa. Vähän enemmän tekee taas mieli lähteä jonnekin kauas ihmisistä ja vaikka meloa kajakilla ympäriinsä.

Graham taas puhui enimmäkseen siitä, miten sota huumeita vastaan on sotaa tietoisuutta vastaan, mistä kaikesta olen täysin samaa mieltä. En ehkä jaa täysin hänen maailmankuvansa henkisiä ulottuvuuksia, tai siis vaikka pidänkin mahdollisena, että tietoisuus VOI olla enemmän, kuin pelkkää neurologiaa, en usko kuitenkaan sen välttämättä edellyttävän mitään sielullista tai luonnotonta voimaa. Tämä saattaa tuntua hämmentävältä, mutta jotenkin epäilen, että kvanttifysiikka tulee joskus kertomaan jotain olennaista myös tajunnasta ja tästä suuresta mysteeristä, joka meidän olemassaoloamme niin vahvasti määrittää. Mielenkiintoinen puhuja ja sympaattisen oloinen ihminen, jota kuunteli mielellään. Olisi vähän tehnyt mieli osallistua keskusteluun, mutten osannut keksiä yhtään tapaa, jolla olisin voinut tehdä sen kääntämättä keskustelua jotenkin todella douchebagisti itseeni. Jos joku tuolla olleista sattuu tämän lukemaan, oli puhe siitä mitä voimme tehdä vaikkapa kannabiksen laillistamisen nopeuttamiseksi: jonkinlainen yhtenäisyys olisi olennainen asia. Sanoin samaa radiossa pölistessänikin, että suurin ongelma näiden lakialoitteiden kanssa on se, että niitä on samaan aikaan liikkeellä aina joko kaksi tai kolme erilaista, ja ihmiset laittavat nimensä yhteen niistä, ja unohtavat koko asian. Kun seuraava lista tulee eteen, ajatellaan nimen jo olevan paperissa ja jätetään se kirjoittamatta. Siksi listat lähtevät vajaina, eivätkä etene minnekään. Lisäksi aihe on tietysti stigmoiltaan hieman hankalampi, kuin vaikkapa Tahdon-kampanja, eikä sen toteuttaminen vaikka kouluissa (puhun tietysti korkeakouluista, yliopistoista ja muista paikoista, joissa AIKUISET IHMISET opiskelevat) onnistu ihan yhtä helposti. Ellei mukaan saada YADia, joka on viime aikoina järkeistänyt toimintaansa aika paljon. En vain tiedä, onko toiminta järkeistynyt riittävästi.

Koko festivaali oli ehkä Obscene Extremen ohella mukavimpia festarikokemuksia, ja tuollaisia kaupunkien ulkopuolella pyöriviä bileitä pitäisi olla mielestäni paljon enemmänkin. Koska kaupunkifestarit houkuttelevat aina huomattavan paljon enemmän sellaista väkeä, joka ei välitä oikeastaan mistään muusta, kuin sekoilusta. Kun koko bileet on siirretty jonnekin kauemmas, se vaatii jo vähän enemmän omistautumista. Ainakin siihen asti, että instituutio vakiintuu ja riittää houkuttamaan ihmiset luolistaan. Mutta ainakin tuollaisessa koossa ja mittakaavassa (kaikki lavat olivat oikeasti näyttäviä ja hienoja, niille oli rakennettu selkeästi eri fiilistä soitettavan musiikin mukaan, yms.) koko touhu konsepteineen tuntui aikalailla täydelliseltä. Olisihan tuo vaan voinut jatkua vaikka päivän-pari pitempäänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti