keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Hämmentävä, hämmentävä mustavalkoisuus.

Nämä pari päivää ovat olleet melko mielenkiintoista aikaa. Vaikka en ole vieläkään nähnyt oikein minkäänsorttista dialogia, olen saanut tietää muutamien tuntemieni ihmisten viljelevän päissään melko epämääräisensorttisten ajatusten siemeniä, ja olen tuntenut taas erillisyyttä sekä suomen kansasta yleensä, että niistä ihmisistä joista normaalisti haen jonkinlaista vertailukohtaa tällaisten hommien keskellä, olen ainakin oppinut jotain. Sen, etten vain löydä itsestäni mustavalkoista kiihkoilijaa, vaikka tahtoisinkin. Näyttäytyköön se sitten jonkinlaisena heikkoutena tai rikkuruutena "skeneissä", tai missä tahansa, minä en pysty valehtelemaan itselleni niin paljon, että yksipuolistaisin ja aliarvioisin edes niitä ihmisiä, joiden mielipiteistä en välitä. Se yleensä onkin vaarallisinta minkäänlaisessa ryhmäytymisessä. Kun ollaan vain samanmielisten ympäröimänä, syntyy helposti ajatus siitä, että me olemme oman elämämme protagonistit, ne oikeassa olevat, kun taas ympärillämme on joukko statisteja tai joitain aivottomia, hölmöjä massojen mukana meneviä vihollisia, joita voidaan hakata oikeuden ja järjen miekalla (joka siis väistämättä on aina meidän puolellamme), keinoja kaihtamatta.

Ei pidä käsittää väärin. Minkäänlainen syrjiminen tai rasismi ei mielestäni ole yhtään missään muodossa "ok", enkä vieläkään oikein voi käsittää, miten kukaan totuuksia, faktoja tai maailmaa rehellisesti ja avoimin mielin katsova ihminen voi kallistua liikaa oikealle tai vasemmalle. Mutta en pidä siitä, että ihmiset on pakko jakaa näihin karsinoihin, koska se on nimenomaan askel kauemmas minkäänlaisesta harmoniasta, kohti toisen osapuolen epäinhimmillistämistä ja mustavalkoistamista joksikin karikatyyriksi, joka ei välttämättä pidä paikkaansa missään muualla, kuin omassa päässä. Kun on luvannut itselleen olla rehellinen itseään kohtaan ja tutkia asioita niin objektiivisesti ja järjen kanssa kuin vain voi, ei kykene valehtelemaan itselleen, että ihmiset juuri eroaisivat keskenään yhtään millään puolella mitään aitaa. Ihminen on pohjimmiltaan aina ihminen, ja jokainen löytää sellaisen katsoessaan peiliin, jos muuten ei ymmärrä, mitä tarkoitan. Vaikka internet voi helposti antaa sen kuvan, eivät aivan kaikki näistä vasemmiston sielunvihollisistakaan ole mitään homma-forumin uuvatteja. Tällaiset liikeet tavallisestikin muodostuvat niiden muutamien korkeampia kouluja käyneiden ihmisten aatteille, joihin massojen on helpompi samastua, koska se oma ajatus tulee jonkun tunnustetusti fiksun (eli vaikka yliopiston käyneen) suusta. Eikä tavallinen ihminen varmasti kuvittele itseään pahuuden ilmentymänä, kuten ei kuvitellut suurin osa natsienkaan porukoissa palvelleista. Kuten monet tutkimukset ovat osoittaneet, kuka tahansa meistä tekee saman, jos auktoriteetti niin käskee.

Mutta samalla on syytä pitää mielessä, ettei valtaosa rasistisesti vaikkapa maahanmuuttajiin suhtautujista ole mitenkään aktiivisesti ihmisiä potkivaa kansaa, vaan se näkyy lähinnä puheissa, asenteissa ja ajatusmaailmassa. Tähän ajatusmaailmaan ei tavallisesti kuulu juurikaan logiikkaa, vaan lähes jokainen kyseisen ajatusmallin omaavan ihmisen tuntema maahanmuuttaja on "poikkeustapaus joka vahvistaa säännön", vaikka kaikki työmaiden puolalaiset tai virolaiset olisivatkin hyviä jätkiä. Ei vain jotenkin mene siihen omaan kaaliin, että samalla tavalla siinä on itsekin "mokuttajapunavihermädättäjä", vaan kaikki on aina poikkeustapausta omaan sääntöön. Eikä rasismin teoreettisuus tietenkään oikeuta sen olemassaoloa, mutta koska kaikki lähtee ajattelusta, sitä on helpompi oikoa juuri ajatusmallien kautta. Tahdon uskoa, että suomalaiset ovat oikeasti todellisuudessa suvaitsevaisempi kansa, kuin mitä antavat ymmärtää internetissä. Toisaalta voin olla täysin väärässäkin, mutta toivon etten ole. Jos taas olen, lähden ihan mielelläni pois täältä Oikeaa Suomalaisuutta pilaamasta, etenkin jos maksavat sen kuuluisan "postimerkin perseeseen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti