keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Valkosipulivoi

Hän tuijotti seinää aamuhämärässä. Hänen viisivuotiaan mielikuvituksensa piirteli seinään kaikenlaisia eläimiä, lehmiä, leijonia, kirahveja ja krokotiilejä ja rottia. Ne leikkivät yhdessä nousevan aamun himmeässä kajossa, tanssivat ja lauloivat hänen riemukseen. Hän koitti olla hiljaa, ettei äiti vielä heräisi, vaikka tahtoikin nykiä häntä yöpaidan hihasta ja herättää hänetkin katsomaan kaikkia noita eläimiä. Välillä hän yritti saada taas uudestaan unta, mutta aina avatessaan silmät uudestaan eläimet olivat yhä siinä seinällä.Lopulta aamun ensimmäiset auringonsäteet tunkeutuivat verhojen läpi huoneeseen ja hävittivät eläimet seinältä juuri äidin avatessa silmänsä.

-------

Katsoin TV:tä nojatuolissa, kädessäni kalja ja sylissäni pussillinen sipsejä. Sieltä tuli joku hauska visailuohjelma, jossa juontaja kyykytti tyhmiä kilpailijoita kaiken aikaa. Kalja ja sipsit yhdessä laittoivat vähän röyhtäyttämään, mikä katkaisi nauruni aina aika ajoin. Äkkiä vatsaani alkoi kivistää. Se oli voimakasta, viiltävää kipua, joka tuntui jossakin vasemmalla puolella. Puristuin kaksin kerroin niin äkisti, että sipsit lensivät ympäri lattioita. Ähisin ja puhisin. Kumarassa oleminen tuntui helpottavan kipua hetkellisesti, mutta aina kun koitin nousta ylös, se voimistui taas. En tiennyt mitä helvettiä oli tapahtumassa. Ryömin nojatuolista lattialle, huone tuntui kieppuvan silmissäni, olin jo yltäpäältä hiessä. Mitä helvettiä, ähisin lattialta. Tuntui siltä, että paska valahtaisi housuun hetkenä minä hyvänsä. Ryömin vessaan niin nopeasti, kuin vain mitenkään kykenin, yrittäen kovasti pidätellä kaikkea sisälläni. Sain hilattua lihavan perseeni pöntölle, kun se kaikki jo valui ulos suolestani. Tunsin jonkun purevan minua pyllystä. Katsoin jalkojeni välistä pönttöön, ja se oli täynnä käärmeitä, kaikenlaisia, kaiken kokoisia, kaiken värisiä käärmeitä. Ne sihisivät ja täyttivät koko pöntön aivan kuin olisin paskantanut suoleni ulos sellaisenaan. Tuijotin näkyä kauhuissani, monttu auki, kylmässä hiessä täristen, enkä ollut koskaan tuntenut vastaavaa kauhua. Kaaduin kaakelilattialle. Tunsin polttavan, järjettömän tuskan leviävän puremasta koko kehooni, ja vähitellen kipu oli kaikki mitä enää kykenin käsittämään.

---------

Tunsin hänen kylmät sormensa niskassani. "Bang. Kuolit" voi vittu miten paljon vihasinkaan hänen huumoriaan. Miten paljon vihasinkaan aivan kaikkea hänessä, hänen silmiensä kujeilevia naururyppyjä, hänen lapsenomaista innostustaan jokaisen uuden projektin kohdalla. Itseasiassa vihasin kaikkia täällä, koko tätä helvetin avokonttoria niin paljon, etten todellakaan tiennyt, miksi yhä olin täällä. Hymyilin hänelle valjusti, vaikka minun teki mieli katkaista hänen sormensa ja moukaroida häntä naamaan nitojalla. Silti, ollessani tässä työssä, tässä omassa pienessa luukussani, minun piti hymyillä hänelle, minun piti olla kärsivällinen, leikkiä mukana, kaikkea sitä paskaa. Mietin taas, että joskus vielä lähden täältä rytinällä, mutta tiesin jo, etten tule koskaan tekemään niin. Ei minulla ole siihen munaa. Ei nyt, ei koskaan.

----------------------

"Tuo hauskuus kotiin", mainoksessa luvattiin. Siinä pari iloisen ja elinvoimaisen näköistä nuorta lauloi nauraen limonadipullon kylkitarraan painettuun mikrofoniin. Voi vittu. Tätäkö oli hauskuus? Olisipa pulloon printattu edes ase. Tai ruisku. Tai mitä tahansa hauskaa. Voin kuvitella pettymyksen, kun äiti soittaa lapsille, että nyt tuon teille jotain hauskaa, ja lapset hyppivät kotona sohvilla ja tuoleilla odottaen jotain tajunnan räjäyttävän hauskaa, ja saavat käteensä kaksi pulloa kusen makuista limonaadia. Aivan helvetin hauskaa. Äidillä. Korkeintaan. Maailma on välillä niin tyhmyyden läpimädättämä paikka, että naurattaa. Jep, juuri tällaisessa maailmassa meidän tulee laittaa kirjastot kiinni ja koulut nurin. Ihan kuin emme hukkuisi tyhmyyteen jo valmiiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti