torstai 4. kesäkuuta 2015

Seksijuttuja. Lähinnä dokkarissa.

Areenassa on nyt helvetin hyvä dokumentti eläinten (ihmiset included) seksihommista. Heti alussa vähän putosi monttu, kun hienojen käppädokumenttien siivittämä dokumentti humautti miesvaltaista historiankirjoitusta sillä, että Darwinin teorioita lajien parinvalinnasta päätettiin tulkita hieman valikoivasti, kun ei ollut maailmankatsomuksen mukaista, että nainen voisi omata jonkinlaisia motiiveja koiraan valitsemiseen, vaan selkeästi koiraat valitsivat ketä tahtoivat "kiksauttaa" ja toimivat sen mukaan. Sitten päätin, että vihdoin ja viimein lainaan Darwinin Lajien synnyn itse, mutta se hanke kaatui taas samaan kohtaan, kun aina: se on jatkuvasti lainassa, eikä toiveita sen saamiseksi ole koskaan. Se pitäisi siis ostaa itselle. Käy ärsyttämään se tapa, jolla kaikki viittaavat siihen, viittaavat sen pohjalta tehtyihin kirjoituksiin ja niiden pohjalta tehtyihin kirjoituksiin lukematta itse Darwinia, ja koko meidän käsityksemme aiheesta on pelkkää rikkinäistä puhelinta. Ei ole yhtään vaikea uskoa, että rakkaudesta ja kumppanuudesta puhunut Darwin on leikelty sopimaan tähän meidän kylmän kilpailun maailmaamme, jossa vain vahvimmat selviytyvät ja kaikki on pelkkää taistelua. Ei se nyt aivan niinkään ole. Eläinten selviytymisen voima on suurimmaksi osaksi yhteisöllisyydessä, pikkulinnut ajavat yhdessä isompia pois ja hyönteiset pyörittävät omia yhteiskuntiaan luontodokumenteista tuttuun tapaansa.

Se mikä on ollut mielenkiintoista on se, että jo pelkän oman elinikäni aikana eläimiä ja niiden tietoisuutta koskeva maailmankuva on muuttunut täysin. Ehkä tällä toki on tekemistä myös sillä, että kasvoi uskonnollisessa tynnyrissä Pertunmaalla, jossa ainoa kuittaus eläimen tietoisuuden sivuuttamiseksi oli opettajan suusta, että "koiralla ei ole sielua". Toki hän oli tavallaan oikeassa, ei meillä kenelläkään ole sielua, mutta tämä ei suoranaisesti liity tähän. Me olemme oppineet tässä 20 vuoden aikana, että eläimillä on melko korkeallekin kehittynyttä tunteisiin perustuvaa toimintaa ja päätöksentekoa, ne osaavat käyttää työkaluja, ratkaista ongelmia (varmasti paremmin, kuin osa meistä) ja apinoiden kohdalla jopa tiedostaa itsensä ja oppia kommunikoimaan meidän kanssamme älyllisesti, jolloin yhdeksi harvaksi erottavaksi tekijäksi taitaa jäädä vain äänihuulten rakenne. Mielestäni on siis myös hienoa, että eläimiä ja ruoantuotantoa koskeva etiikka tuodaan osaksi opetussuunnitelmaa, kunhan se ei sitten ole vain jotain lobbausta onnellisista hymyilevistä eläimistä, jotka onnessaan hyppivät kunniaseppukuihin, että saadaan ihmisille ruokaa pöytään. En siltikään ole kasvissyöjä, enkä edes mieti kasvissyöjäksi rupeamista ainakaan toistaiseksi. Kannatan vain järkeä ja kohtuutta. Jos meillä on varaa heittää satoja paketteja kanajauhelihaa roskikseen meikäläisen poimittavaksi, niin meillä luultavasti on varaa tehdä niitä vaikka sata pakettia vähemmän? Jos loppuu kaupasta hetkellisesti kesken, en usko, että kenenkään maailma kaatuu, jos ei yhdelle päivälle ole jauhelihaa tarjolla.

Mielenkiintoinen dokumentti, etenkin virkistävän järkevän otteensa takia. Tässä ajassa on paljon kaikkea sellaista ajatusmalleihin sisäänrakennettua, joka nakertaa ihmisten myötätuntoa ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Se kasvattaa ihmisissä apatiaa, misantropiaa tai jonkinlaista muunlaista harhakuvaa omasta paremmuudesta muihin ihmisiin nähden. Etenkin näinä aikoina, kun muut ihmiset eivät turhan mielellään tunnu esittelevän älykkyyttään. Se on kuitenkin ylitettävä, koska käyttäytyivät muut ääliömäisesti tai eivät, en jaksa uskoa kaikkien olevan mitään uuvatteja. Kyse on vain joukkotaudista, massan mukana kulkemisesta, aivan samasta ilmiöstä, joka sai saksalaiset nostamaan Hitlerin kepin nokkaan aikanaan. Täällä edetään nyt aivan samoja latuja, varustetaan ihmisiä samanlaisilla henkilöpalvonnan kulteilla ja harjoitetaan samaa vastapuolen yksioikoistamista puolin ja toisin. Mutta siitä on päästävä yli. Koska me olemme kaikki ihmisiä, kaikki samaa hajoavaa massaa, joka tässä nyt vaan heiluttelee voimattomana käsiään ja miettii, mitä seuraavaksi tulee. Me tarvitsemme muistutuksia siitä, että yhteistyö pitää meidät lajina hengissä jatkossakin. Lisäksi on ihan hauska tietää, että eläimetkin harrastaa seksiä ennemmin nautinnon, kuin lajin jatkamisen vuoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti