maanantai 29. kesäkuuta 2015

Näennäinen erillisyys opetuksessa.

Olen tässä nyt pari päivää tuijottanut luontodokumentteja, Orphan Blackia ja lukenut Darwinin Lajien syntyä ja pohtinut tätä kaikkea suhteessa avioliittolain muutosten ja gay priden aiheuttamaan uskonnolliseen hulabaloohon, ja ymmärsin koko meidän koululaitoksessamme olevan yhden fataalisen virheen: ERILLISYYDEN. Kun meille opetetaan koulussa aineita, meille opetetaan ne toisistaan erillisinä alueina: kemia, fysiikka, luonnontiede, uskonto, kielet, matematiikka. Kun näistä aineista aloitetaan lapsen tasolla olevan mielen kanssa, tuo mieli rakentaa näistä asioista sellaiset mallit, jotka ovat mukana ajatusluutumina ehkä läpi elämän. Ja kun lapsi oppii yhden asian ja periaatteen pätevän jossakin, hän soveltaa sitä helposti muuhunkin. Tämä yksi, keskeinen ajatteluamme luuduttava asia on tietysti jo ensimmäisinä vuosina uskonnon opetuksen kautta lapsiin lyötävä dualismin käsite.

Uskonnon kautta me opimme joidenkin asioiden olevan hyviä, joidenkin pahoja, hyvien asioiden olevan sallittuja, toisten kiellettyjä. Tässä me opimme jakamaan asiat kahtia. Ensimmäisenä asiana ykkösluokalla ympäristötiedon tunnilla meille esiteltiin KASVIT ja ELÄIMET. Vasta myöhemmin mukaan tuli sienet, bakteerit, virukset, alkueläimet ja kaikki se muu epämääräinen pikkuprintti, mikä ei ihan mahdukaan tuohon suureen dualismiin. Tästä syystä me ajattelemme näitä kahta jotenkin erillisenä, eri tavalla tuntevana tai toimivana asiana. Jaamme niitä muka jonkinlaisen tietoisuuden mukaan, mutta tämä jako on keinotekoinen. Kasveilla on tietoisuus ympäristöstään, kyky vaikuttaa ja reagoida siihen eri tavoin, ja lisäksi ne käyttävät sieniä omana internetinään.

Darwinin lukeminen on entisestään lujittanut käsitystä siitä, ettei mikään ole erillistä, yhtään mistään. Sademetsissä elää kaiken muun oudon ja epämääräisen lisäksi myös kärsimyskukka, joka suojautuu hyönteisiltä ja muilta lehdennatustajilla sillä, että sen lehdissä on syanidia. Vastauksena tähän on kehittynyt naamiokaposiipi-perhonen, joka laskee munansa juuri sen kasvin lehdille. Toukat syö siitä syanidi-lehtiä ja se pysyy kehossa aikuisella perhosellakin, suojellen sitä pedoilta. Kärsimyskukka vastaa tähän muuntamalla syanidiaan sen verran, ettei tuo perhonen pysty sitä syömään, mutta sitten taas on kehittynyt toinen perhonen, joka pystyy syömään juuri sitä syanidia. Kärsimyskukkia on 500 erilaista, perhosia 73, jotka käyttävät tähän tarkoitukseen yhden tai kahden eri tyypin kukkia. Kaikki luonnossa, luonnonvalinnassa, evoluutiossa, on vain reaktiota jollekin sellaiselle, joka on alkanut ensimmäisistä bakteereista tai jo aminohapoista asti. Mikään ei ole millään tavalla erillistä. Mielestäni opetukseen tulisi sisällyttää tämä merkittävällä tavalla, jos tahdotaan kasvattaa yhteiskunnallinen todellakin sivistyneitä ja älykkäitä ihmisiä. Uskontokin tulisi nähdä siinä kontekstissa, joka sillä on, ihmiskunnan kielellisen ja narratiivisen psykologisen kehityksen pintaa vasten, selittämässä kaikkia niitä ilmiöitä, joille ei ollut selityksiä, eräänlaisena proto-tieteenä, josta on herännyt kiinnostus, innostus ja uteliaisuus kaikkea kohtaan. Nykyisellään sitä tulisi kohdella lempeästi ja myötätunnolla, kuin vanhuksiakin, mutta nykyinen tapa kohdella vanhuksia yleensäkin taitaa kertoa myös aika paljon suhteestamme uskontoon tässä ajassa.

Ei ole kemiaa ilman fysiikkaa, ei fysiikkaa ilman matematiikkaa ja kemiaa, kaikki on samaa asiakokonaisuutta, joka isommiksi yhdistelmiksi päätyessään rakentaa ympärilleen biologian ja koko tämän maailmankaikkeuden ja tietoisuuden kehityksen tähän mittakaavaan, jossa se nykyisellään on. Lapsi ymmärtää kokonaisuuden luontaisen uteliaisuutensa kautta ehkä jopa paremmin kuin aikuinen, jos häntä ei kohdella kuin ääliötä. Omassa koulutuksessani monet opettajat pyrkivät kulkemaan siitä, mistä aita on matalin, vaikka en useinkaan ole päästänyt heitä sitä kautta. Mutta aina minulle on ollut päivänselvää, että kaikki asiat liittyvät kaikkiin asioihin, eikä auta, että joku auktoriteetillään päähän hakkaava ei kykene näkemään oman aihealueensa suoraa ja välitöntä vaikutusta muihin alueisiin. Tästäkään syystä en tahdo suoranaisesti erikoistua mihinkään. En tahdo julistaa sitä, hylätä niin sanottua "yleissivistystä" jonkun asian erikoistuntemuksen tähden. Koska kaikki asiat tässä kaikkeudessa ovat osia samasta asiasta, eikä minua varsinaisesti kiinnosta tunnustella norsun jalkoja, jos vaihtoehtona on katsoa koko savannia HD:nä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti