keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kohta lähtee. Noin 10 tunnin päästä.

Nyt alkaa olla lähtölaskenta käynnissä.  Keitin soijasuikaleet ja laitoin marinoitumaan torstain safkaa varten, huomisten sekoilujen ajan saavat muhia jääkaapissa ihan rauhassa. Jossain välissä saan auton, pitää käydä postissa laittamassa levyä Belgiaan ja toivoa, että kerettäisiin treenaamaan vielä ennen kuin pitää lähteä Helsinkiin. Lentokenttäparkkeeraus on kalliimpaa, kuin Mad Maxin katsominen kolmedeenä, joten minulla ei ole pienintäkään aikomusta olla ajoissa. Sanoin, että soittavat, jos kestää liian pitkään. Huomisen autoilusaldo on siis taas kevyet 7 tuntia ainakin, siihen päälle roudaukset ja venailut ja kaikki muu tuttu jumittaminen, ja veikkaan tuostakin tulevan suunnilleen 18 tunnin "duunipäivä". Voi pojat, kun olisi kellokortilla näissä hommissa! Onneksi seuraava keikka on Lahdessa, joten ei tarvitse stressata yhtään mitään. Voi alkaa tehdä safkaa ja valmistautua iltaan. Torvella on nykyään oma backlinekin, niin ei sinne tarvitse juuri mitään roudatakaan. Rummut ehkä. Jos jaksaa.

Odotan huomista jo melko paljon, Jamien ja Fukujen näkemistä, kaikkea. Me luultavasti aloitamme, jossakin siinä yhdeksän korvilla. Näin ainakin uskoisin. Vaihteeksi on mukavaa soitella ensimmäisenä. Jossain vaiheessa meidät laitettiin joka keikalla viimeiseksi. Se oli vähän vaivaannuttavaa jostakin syystä, vaikka jonkun täytyykin aina olla viimeinen. Silti siinä tulee sellainen olo, että tämä paskaläjäkö on nyt se pääesiintyjä, meidänkö se pitää olla, kun yleensä vielä soittaa parempien bändien kanssa. Keskellä on kaikkein paras. Siinä ei ole mitään paineita mistään, ei mitään ihmeellistä odotusta, porukkaakin on yleensä vielä paikalla ja kaikki on hyvin. Sen jälkeen kerkeää syödä tai juoda, tai mitä ikinä tahtookaan tehdä, eikä sitä ennen välttämättä tarvitse.

Jos ei minusta siis kuulu pariin päivään mitään, yritän saada skottiaksentista selvää ja pitää vieraat tyytyväisenä. Saattaa tosin olla, että riittää kun laittaa niille pyörimään It's Always Sunny In Philadelphiat ja voi itse olla rauhassa. Vähän niinkuin lapsenvahtina olisi. Heh. Mikäli satutte olemaan huomenna Tampereella, torstaina Lahdessa, perjantaina Helsingissä tai lauantaina Hyvinkään Monttubileissä, niin tervetuloa ihmettelemään ja paiskaamaan käpälää ja katsomaan, kun raavin sosiaalisesti vaivaantuneena vuoroin päätäni ja kättäni ja koitan keksiä jotain fiksua sanottavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti