maanantai 1. kesäkuuta 2015

Henkisestä voimasta.

Meditointi on auttanut rauhoittumaan hieman. Sitä tajuaa aina teityin väliajoin, että hartiat ovat painuneet lysyyn ja oikaisee ryhtiään, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Sitä tasapaino on. Jatkuvaa horjumista ja korjaamista. Vaikkakaan en edelleenkään ymmärrä, mitä helvettiä tässä maassa oikein tapahtuu, ymmärrän oman paikkani tässä kokonaisuudessa joka tapauksessa taas hieman paremmin. Koko tämä blogi on ollut alunperinkin henkistä kasvukipua toisen perään, yritys kasvaa irti menneisyydestä, äkkipikaisuudesta ja vaistojen riepoteltavana olemisesta kohti jotain täydempää ihmisyyttä, todellista ymmärrystä itsestä ja kaikesta muusta, jotain sellaista syvempää voimaa, jota ei heilauta mikään. Aina ajoittain se löytyy. Se löytyy, koska se on olemassa. Toisinaan taas vain itse unohdat sen olemassaolon ja turvaudut johonkin alkukantaiseen reaktioon, puremiseen.

Lihakset ja raivo on helppo sotkea voimaan, mutta todellisella voimalla ei ole mitään tekemistä fyysisen aggressiivisuuden kanssa. Se on jotain sellaista, mikä täyttää sielun ääriä myöten, jos se siellä on. Toisinaan se voi kyllä osoittautua helvetin vaikeaksi hallita, tuntuu että se läikkyy yli, vaikka kuinka yrittäisi kaataa sitä eri astioihin. Joskus tuntuu siltä, että voi vain revetä halki tai räjähtää pelkästä voimasta. Useimmiten se kasvaa nimenomaan traumoista. Jos sitä oppii hallitsemaan. Pitää kasvaa hyväksi astiaksi, sellaiseksi joka kestää, eikä kaadu. Pahimillaan, harmillisen monissa tapauksissa, ihminen ei koskaan pääse edes kasvamaan siihen pisteeseen, jossa ymmärtäisi olevansa voimakas, vaikka olisi sitä koko ajan. Se voi tuntua olevan liikaa. Oma lapsuuteni lamasta, köyhyydestä ja henkisestä epätasapainosta on johtanut minut aikuisuuteen lamassa, köyhyydessä ja henkisessä epätasapainossa, mutta nyt ymmärrän sen kaiken välttämättömyyden.

Eikä tasapainottomuus ole itsessään huono tila, kun osaa vain korjata liikkeitään vastaamaan sitä heilahdusta. Väkivallaton voima, myötätunto, tulee aina olemaan aggressiota voimakkaampi. Aggressiolle on oma aikansa ja paikkansa, mutta sen käyttö täytyy olla hallittua ja tietoista, eikä se saa koskaan mennä pitemmälle, kuin on tarve. Myötätunto, avoimuus ja rehellisyys ovat niitä voimia, joilla minä olen elämäni rakentanut, enkä aio antaa sen kaatua edes näin järjettömän ääliömäisiin asioihin. Päinvastoin, aion käyttää kaksi kertaa niin paljon energiaani siihen, että korjaan ja autan kaikkia niitä ihmisiä, joita tämä systeemi yrittää pistää paskaksi, koska juuri sitä kautta voima kasvaa ihmisissä, kehittyy ja lujittuu sellaiseksi, ettei näitä ihmisiä pysty tuhoamaan enää millään. Ja voimakkaiden ihmisten läsnäolo on juuri se, mitä henkisesti heikot, katkerat ja tuhotut eivät kestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti