Eilisen tilitystä.

Tämä päivä on ollut taas sitten jonkinlaiseen normaaliajatuksen hahmottamiseen adaptoitumista, eli melko pitkälle koiralle epähuomiossa englanniksi puhumista ja nuhaflunssaa ilman, että tarvitsee miettiä huutamista tämän päivän osalta. Se on vähän hassua, heti kun tekee tuota parikin iltaa putkeen, tuntuu että sitä voisi jatkaa lopun ikää. Sen lopusta seuraa sitten aina vähän jotain ahdistusta, mikä on kai ihan luonnollista, mutta siitä huolimatta se tulee aina ihan samanlaisena yllätyksenä. Eilinen keikka tuntui vetäessä menevän ihan päin helvettiä, mutta kun katsoi sitä jälkeenpäin kuvanauhalta, niin olihan siinä sen verran piriset tempot, ettei siinä olisi ehkä meinannut pysyä mukana terveempänäkään. Settilistattomuus näytti taas parhaan puolensa, kun pystyi lopettamaan koska vaan tahtoi, eli soitettiin vartti. Kaksi vikaa biisiä menee aina lujaa, niiden kohdalla ei tarvitse enää kiinnostaa mikään. Laitan keikan tuossa illemmalla youtubeen, jaan sen myös tänne.

Keikkojen jälkeen otettiin taas tällainen kunnon luokkakuva. Paitsi että jos nämä ihmiset olisivat olleet minun kanssani samalla luokalla, olisin yhä puheväleissä luokkakavereiden kanssa. Kuvasta on myös melko helppo spotata pertunmaalaiset kaiken vouhotuksen keskeltä.

Jamie kuvasi Torvesta myös tämän vähän vanhemman biisin, jota on alettu nyt taas soittaa, koska se on ihan helvetin nopea ja hyvä biisi. Yleisöllehän ne on kuitenkin vaan kaikki samaa puuroa, eli aivan sama siis kai mitä tehdään ja kaikki joko ölisee mukana tai vihaa tuollaista kissanrääkkäysmusaa. Tässä siis Too Slow.

Nyt voisi mennä vielä nauttimaan tuosta auringosta, skotit vei sateet mukanaan ja jättivät tänne kesän, joten kai sitä voisi mennä metsään ihmettelemään hyttysiä. Jos ei niistä eilen vielä saanut tarpeekseen. Varattiin myös elokuulle keikkojen ja koulun alkujen väliin reissu Puolaan, lähdetään sinne ihmettelemään vuoria ja puolalaisten ämpyilyä. Tulee varmasti hyvä reissu siitäkin! Heti sen jälkeen pitääkin sitten alkaa keksiä rahaa rundia varten, mutta ne on sitten sen ajan murheita. Tiedän, että tulen luultavasti taas leikkimään jonkun sortin taulu tai levykauppiasta. Tahdon kiittää teistä siellä jossain varjoissa lymyävistä ihmisistä aivan jokaista, koska juuri te omalta osaltanne mahdollistatte tämän touhun, vaikka ette kaikkia rahojanne minun ensimmäisen maailman ongelmiinne syytäisikään. Jo ihan pelkästään se, että on joitain yksilöitä, joille tehdä musiikkia, kuvia ja tekstejä, riittää ihan hyvin.