torstai 5. maaliskuuta 2015

Silence, at last.

Tämä on ollut hyvä päivä. Tässä aamulla miksailin ja masteroin levyn, Silence, at last... joka on pääasiassa eilen livenä loopperin kanssa nauhoitettu levy. Siitä tuli tuollaista noisen, jazzin ja muun trippailun sekamelskaa. Laitoin sille hinnaksi viisi dollaria (josta bandcamp vie kai kuitenkin puolet), ajattelin, että jotenkin voisi koittaa kalastella ja keräillä sieltä täältä vähän rahaa tuon Cut To Fitin levyn rahoittamiseen. Mietin myös, että jos joku rumpali innostuisi mukaan, voisi miettiäkin tuollaisten loopperikeikkojen järkkäilyä, se ei paljoa kuitenkaan tarvitse kaveriksi kuulostaakseen joltain. Tuon levyn lataus sisältää myös kansitaiteet. Jotenkin tykkään yleisestä fiiliksestä tässä. Vaikka kyllähän sitä miettii jo tuleviakin juttuja. Näin ne jalostuvat, vähän kerrallaan, kaikessa rauhassa...



Sitten alettiin duunailla räppiä. Liskon ja Ugin Kammio on aika kovaa kampetta, mutta ei ole ollut juurikaan välineitä, millä nauhoitella juttuja, niin päätin auttaa sen verran minkä pystyn. Kyllähän noin kovaa kamaa tekee mielellään, kun jätkätkin tietää mitä on tekemässä, eikä itse tarvitse tehdä muuta kuin painaa reciä ja miksata. Helppo homma, ja tiedän kuitenkin millainen apu siitä on, kun joku huolehtii edes jostain osa-alueesta, eikä kaikkea tarvitse tehdä yksin. Nyt alan pikkuhiljaa valmistautua iltaa kohti, käyn Torvessa soittamassa parit omat biisit ja sitten yläkertaan soittelemaan Cut To Fitiä. Akustinen räpellys jännittää näistä kahdesta huomattavasti enemmän. Ehkä se varmuus tulee vaan räpeltämällä. Kunhan muistaisi hengittää. Mutta jo tästä kirjoittaminen saa sydämen lyömään taas nopeammin. Tärkeintä on vain mennä sitä epämukavuutta kohti. Näyttää, ettei se mahda mitään. Kerrankos sitä jotain ryssii. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa. Jos saisi soitettua omat biisinsä läpi, niin se on plussaa.

Cut To Fitin keikkaa sen sijaan odottaa aika kovastikin. Viime keikasta on niin pitkä aika, että meinaa pää haljeta, kun miettii sitä. Ei ole oikeastaan tainnut olla kertaakaan aloittamisen jälkeen kolmen ja puolen kuukauden taukoa soittamisessa. Tai kaksi ja puolihan tuosta vasta tulee. Kuitenkin. Pitkä aika on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti