tiistai 17. maaliskuuta 2015

Radiohaastattelu takana.

Nyt on käyty radiossa. Se oli mukavaa ja mielenkiintoista, vaikkakin aika loppui aika pahasti kesken, enkä kerennyt puhua mitenkään älyttömästi huumeiden käytön huonoista puolista. Pyrin kyllä selventämään toimittajalle sen jälkeen asioita, joista on hyvä mainita alku- tai loppuspiikissä, jottei kuva jää pelkkänä yksipuolisena huumekulttuurin ihannointina. Koska kuitenkin epäilen jonkun googlettavan minun nimeäni ja eksyvän tänne, ajattelin kerätä tähän myös niitä pointteja, joita en muistaakseni muistanut tuossa puheripulissani tuoda riittävästi esiin.

-Huumeet ovat huumeita. Ne ovat vaarallisia terveydelle, eikä niiden liiallinen käyttö voi olla hyväksi kenellekään. Avainsana onkin kohtuus, kuten pitäisi olla myös alkoholin kohdalla. Se vain ei yleensä kuulu tämän melankoliassa pyörivän maan tapoihin, mutta yhä useampi alkaa vähitellen herätä siihen, että vapaa-ajalla voi tehdä muutakin. Kuten mainitsen haastattelussa, mielestäni on ihmisten älykkyyden aliarviointia sanoa, että he juoksisivat massoina hakemaan piriä kaupasta, jos se olisi laillista. Niinkö? Onko laki todella ainoa asia, joka pitää sinun äitisi poissa huumeneuloista? Toki monissa maissa on havaittavissa laillistamisen jälkeinen käytön nousu, joka tasoittuu kyllä nopeasti, ja käyttö laskee lopulta alemmaksi, kuin maissa, joissa se on laitonta. Esimerkiksi maailmanlaajuinen kannabiksen käyttö on VÄHENTYNYT sen jälkeen, kun Amerikassa laillistettiin sen myynti tietyissä osavaltioissa, verotulojakin siitä on kerääntynyt niin paljon, ettei oikein tiedetä, mitä sillä rahalla tehtäisiin.

-Toki kovien huumeiden kanssa asia ja ongelma on eri. Kovien huumeiden käyttäjien kohdalla kyse olisikin hoidon kohdentamisesta. Jo nyt suurin osa huumeiden ongelmakäyttäjistä on sosiaalituen piirissä, mutta he eivät voi olla avoimia ongelmistaan, koska he joutuisivat rikosvastuuseen huumeongelmiensa vuoksi. Ja tavallisesti ihmisten sosiaaliset ongelmat ovat monisyisiä ja limittyneitä, eivät yksinkertaisia ja mustavalkoisia. Huumeongelmasta seuraa velkaa, joka kasvaa nopeasti rikollisuudeksi, kun sitä jo kerta muutenkin ollaan rikollisia lain kannalta. Siinä konkurssissa joku autostereoiden varastelu ei juuri tunnu.

-Huumeiden ei tulisi koskaan kuulua lapsen elämään. Ja tässä yhteydessä tarkoitan myös alkoholia. Kaikki nämä aineet tekevät vaurioita kehittyville ja kasvaville aivoille, eikä nuorten tästä syystä tulisi altistaa aivojaan niiden tuhoille. Tästä syystä myös kannatan laillistamista, koska se vie huumausaineilta sen kielletyn hedelmän statuksen, joka niillä nuorten keskuudessa on. Alkoholinkin kanssa monet nuoret ovat olleet valmiita tekemään päätöksen, että odottavat edes täysi-ikäisyyteen asti, jolloin voivat lain sallimissa rajoissa tehdä omat päätöksensä siitä, soveltuuko se heille. Miksi tämä ei siis toimisi myös muiden aineiden kanssa?

-Yksi puoli, jota olisin tahtonut painottaa enemmän on nuorison tekemisen puute. Juuri eilen kirjoitin squat Mummolan purkamisesta. Nuorilla pitää olla muutakin tekemistä, kuin huumeiden vetäminen. Jos ei ole, on vähän turha ihmetellä, miksi ne vaan vetävät huumeita. Kyse ei ole edes siitä, että valtion tarvitsisi satsata rahaa nuorten harrastustoimintaan, pitäisi vain katsoa talojenvaltausta ja muuta omaehtoista ja oma-aloitteista touhuamista sormien läpi. Ei ne siellä vallankumousta suunnittele. Eikä se useimmiten ole mitään pelkkää huumeiden vetoakaan. Pääasiassa ne ovat paikkoja ja tiloja, joissa nuoret voivat harjoitella omanlaisensa yhdyskunnan pyörittämistä. Mutta voihan ne toki aina häätää sieltä ja näyttää, ettei meitä teidän vaikutusmahdollisuudet tai mielipiteet kiinnosta. Toivon, ettei haastattelusta jää kenellekään puukorvalle sellainen kuva, että olisin työntämässä LSDtä tuttipulloihin. Yritin lähestyä asioita niin monelta kantilta, kuin noin lyhyen ajan puitteissa oli mahdollista, mutta silti se loppui auttamatta kesken.

-Yhteiskunta pitäisi opetella rakentamaan niin, että ensisijaisesti ihmiset saisivat rentoutumiskeinonsa muualta, kuin päihteistä. Tämä ei tosin nykyisellään toteudu, kun kulttuurialan koulutuksista leikataan. Vaikka kulttuuri näyttäytyy tulosta tahkoaville menestyjille vain hömpötyksenä, se on silti aivan suoraan vaikuttamassa siihen, miten heidän työntekijänsä jaksavat omassa arjessaan. Tällä hetkellä maailman menestys rakentuu vähän amfetamiinille, niin opiskelijoiden, kuin monienkin työtä paahtavienkin keskuudessa. Kulttuurin vaikutuksen lisääminen ihmisten elämässä vähentää tarvetta huumeille, kunhan ensin kasvatetaan ihmiset siihenkin, että kulttuurista voi nauttia myös selvinpäin. Siihenkin aletaan jo heräillä, mikä onkin ollut baarien huolenaihe jo jonkun aikaa, kun ihmisiä ei kiinnosta niin paljon mennä selvinpäin katselemaan humalaisia. Tässäkin suhteessa eletään murrosvaihetta, joka toivottavasti johtaa pienen tulikasteen läpi johonkin parempaan.

Eiköhän tämä nyt riitä, toki huomisen jälkeen keskustelen mielelläni aiheesta lisää. Laitan linkkiä haastatteluun, kun se on linjoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti