tiistai 10. maaliskuuta 2015

Norman Bates Blues Band - Psyyke

Pari päivää olen ollut hiljaa. Olen välistä ollut niin vitun vihainen, ettei minulla ole ollut mitään sanottavaa, eikä mitään puhuttavaa kenellekään. Se ei kuitenkaan liity nyt yhtään mihinkään, eikä se ole kohdistettu enää oikein kenellekään. Se pitäisi nyt vain saada päästettyä jotenkin ulos. Koska asiat eivät kuitenkaan ole omissa käsissäni. Lisäksi äänitysvehkeistä pienempi ja kätevämpi jäi Helsinkiin, joten tästä tulee pitkä ja vaikea viikko. Tuntuu tietysti taas siltä, että ideoita tulisi ja inspiraatiota riittäisi. Eikä vähiten siksi, että sain bassokaapin ja kitaranupin himaan, ja pystyn nauhoittelemaan kunnon länkkärikitaroita nyt olkkarissa treeniksen sijaan. Huono puoli on se, että pitää raahailla tuota nuppia tätä väliä, jos tahdon mennä treenikselle soittamaan jotain vähän kovempaa. Veljelläkin alkoi duuni, joten auto ei ole käytössä enää puhelinsoitolla mihin kellon aikaan tahansa. Ei se kyllä ollut ennenkään. Mutta nyt vielä vähemmän.

Tässä on lisää lauantain hedelmiä. Mietin pitkään millä nimellä tämän internettiin laittaisin, vaikka nyt tajuan, ettei se voisi olla millään muullakaan olemassa. Tämähän on juuri samaa noisen ja dronen jatkumoa, vaikka onkin ihan oikeita biisejä jopa. Tai siis yksi.


Vili kävi pihalla röökillä, ja tein tuon ensimmäisen biisin silläaikaa. Yleensä teen kaikki biisit sillä aikaa, kun jätkät on tupakilla, kun en saa muuten koskea kitaraan kuitenkaan. Siinä sitten tulee tehtyä kaikki riffit ja lätkittyä ne kasaan. Aluksi ei meinattu saada biisiä nauhalle, mutta kun se meni, jatkettiin samalla höyryllä koko loppuhommakin. Tuo droneilu tuolla lopussa on mielestäni yksi kauneimpia asioita, mitä olen koskaan saanut näistä räkäisistä lapasistani ulos. Etenkin siksi, että se oli yksi otto. Jotkut jutut vain on sellaisia. Tuntuu, että ne soivat sielussa asti, ja tulevat ulos niin suurella voimalla, ettei niiden tekemisestä jälkeen päin ole oikein minkäänlaista muistikuvaa. Se on täydellisen minätön hetki, ja juuri sellaisten takia musiikkia teen. Toki se ei tule läheskään joka kerralla, eikä sen tarvitsekaan. Biisien tekeminen on ihan hauskaa muutenkin. Kun oltiin saatu koko paska nauhalle, käytiin syömässä ja tultiin takaisin treenikselle. Soitin basson ykkösellä sisään kanssa. Se on ihan vähän epävireessä, mutta sekin vaan tekee tuosta paremman.  Sitten kirjoittelin sanat ja huusin ne, ja se oli oikeastaan aika lailla siinä.

Parasta tässä oli se, että siitä tuli aivan sellainen kuin pitikin. Vili vähän aikaa uudelleenohjelmoi raajojaan tuohon sekoilumoodiin, ja sitten mentiin. Tällaista kamaa tehdään varmasti lisääkin tässä lähitulevaisuudessa, ehkä jo tällä viikolla, kun ei meikällä himassakaan nauhotusvärkkejä ole. Joten jotain tekemistä on ihan hyvä olla. Eilen kävin myös kavereitten studiolla. Tuo akustinen ilta laittoi miettimään, että tarvitsen siihen hommaan komppikitaran, niin voin rauhassa keskittyä lauluun ja yleiseen sekoiluun. Alkku suostui sitten siihen hommaan ja nauhoiteltiin sitten kokeeksi tuollainen "livelevy", joku viisi biisiä. Kaiun kanssa laulaminen on huomattavan paljon mukavampaa, kuin ilman. Osaa rentoutua paremmin, kun on vähän varaa fiilistellä. Sain myös lopuksi nauhalle pohjan yhteen sellaiseen biisiin, joka soi sunnuntai-iltana päässä. Ja sielussa. Se oli juuri sellainen laulu. Se soi nytkin koko ajan päässsä. Siitä tiedän, että se on jotenkin merkityksellinen biisi. Jos se ei vain tule ja mene, vaan jää vaivaamaan.  Pitäisi kai ostaa varallekin toinen nauhuri, että jos toinen hajoaa, ei joudu olemaan pitkää pätkää ilman. Mutta nyt sitten olen, sunnuntain treeneihin asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti