sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Musajuttuja taas. Jos olette kyllästyneet jo, en syytä.

Eilinen oli varmaan yksi hauskimpia päiviä meikän elämässä. Käytiin Vilin kanssa treeniksellä ja tehtiin keskivertobändin vuoden verran duunia yhdessä päivässä. Nauhoiteltiin ensin alkuun vähän meikän loopperijumituksia livenä, ihan vaan fiilistelymielessä ja kokeeksi, ja niistä tein nyt ensin tuollaisen livelevyn. Sitten katseltiin vähän paria Vilin biisiä ja fiilisteltiin meikän vahvistinta. Vili kävi röökillä. Sillä aikaa meikä teki tuollaisen sinkoilubluesin. Näytin Vilille millaista kampetta, vähän aikaa treenattiin ja ihmeteltiin ja sitten alettiin nauhoittaa. Ensin biisi ei meinannut mennä purkkiin oikein mitenkään päin, mutta sitten kun se meni, tehtiin samantien putkeen kaksi muutakin. Tai siis yksi biisi ja kuuden minuutin loopperijumitus.

Sekin meni kuitenkin täysin nappiin yhdellä otolla, ja siitä tuli niin siisti fiilis ettei voi kuin kuunnella monttu auki ja miettiä, mistä tällaiset hommat tulee. Saatiin koko paskan pohja kasaan sillä otolla, käytiin syömässä ja sitten nauhoittelin siihen basson ja laulut. Laulaminen olikin hassua. Kirjoitin sanat sen suuremmin miettimättä, vedin ekan biisin tokalla otolla ja seuraavan puoliksi improvisoiden putkeen kanssa. Vaikka en edes miettinyt sanojen rimmaamista tai mitään muuta, sain ne silti mahtumaan siihen. Jos grindistä jotain hyötyä on ollut, niin sovitustyötä se on nopeuttanut aivan helvetisti. Niinkuin kyllä kaikkea muutakin prosessia.

Sitten alettiin kuulostella vähän Vilin biisejä ja se nauhoitteli niihin juttuja. Ne on niin helvetin hienoa kamaa, että karvat pystyssä ja tippa jossain linssin takana kuuntelin, kun se niitä duunaili. Siinä jätkässä musiikki elää niin helvetin vahvana, että sitä on ehkä välillä vaikeakin sulkea vaan muiden ihmisten kanssa kanavoitavaksi. Ja musta tuntuu, että se on ehkä välillä unohtanut sen vähän itsekin. Että miten vapauttavaa ja siistiä se on. Näissä biiseissä kuuluu sellainen tekemisen nautinto, ettei sellaista ihan joka jätkällä ole. Lisäksi oli vaikea uskoa yhdestä biisistä, että se oli oikeasti aloittanut senkin nauhoittamisen rummut edellä, kun kaikki soi fillejä myöten vaan niin järjettömän hyvin yhteen. Sitä ei uskoisi edes yhden jätkän soittamaksi! En tiedä missä vaiheessa se on niihin riittävän tyytyväinen ja laittaa nettiin, ehkä sitten kun on kokopitkän levyn verran kasassa ja laulut duunattuna ja muuta, mutta kerron kyllä sitten.


Kohta pitäisi lähteä Helsinkiin treenailemaan ja fiilistelemään sunnuntaimusiikkia. Laulaja on tosin darrassa Kouvolassa ja rumpali ei kuulema ole nukkunut yhtään. Hyvä tulee. Luotto on kova. Tiimi toimii. Vaikkei tästä rahaa saakaan, niin meikä taitaa nyt olla täysipäiväinen (ja öinen) muusikko. Jos joku maksaisi vaikka vuokrankin joskus, niin eihän tässä mikään olisi ollessa. Life is good.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti