perjantai 20. maaliskuuta 2015

Meditaatio peruskouluihin.

Sehän meni suhteellisen hyvin. Oletin ihmisten ajavan minut ulos Suomesta soihtujen ja talikoiden kanssa, mutta kaikki palaute, jota minulle asti on tullut, on ollut positiivista. Se antaa toivoa sen suhteen, että tähän huumehommaan saadaan joku tolkku. Kaikkein eniten tietysti toivon, että psykedeelitutkimus saataisiin täälläkin käyntiin ja niiden hyödyt terapiassa voitaisiin todeta ja soveltaa mahdollisimman nopeasti. Olen nähnyt niistä olleen apua niin monenlaisille ihmisille niin erilaisissa tilanteissa, että tiedän sen olevan jotakin selkeää ja helposti todistettavissa olevaa. Mutta tiedän myös lääketouhujen olevan niin iso bisnes, ettei siellä katsella hyvällä sellaista lääkettä, jota ei tarvitse käyttää kuin pari kertaa ja jonka vaikutukset näkyvät heti, eikä pitkien aikojen arvailujakson jälkeen.

I Fucking Love Science-sivustolla (joka on muuten kovaa vauhtia popularisoinut itsensä ja vähentänyt huomattavasti siistien tiedejuttujen sylkemistä) tuli vastaan tämä video meditaatiosta:

 

Katson meditaation olleen tärkeässä osassa omassa ihmisyyteen kasvamisessani, vaikka en aina sitä ole nimeltä kutsunutkaan. Uskonnot ovat tässäkin suhteessa kovia päsmäröimään siitä, mikä on meditaatiota ja mikä ei, onko jalat oikein vai väärin ja muuta sellaista. Nähdäkseni meditaation ydin on kuitenkin henkinen prosessi, ja niitä voi taas olla monenlaisia. Zazen, eli zeniläisten harjoittama istumameditaatio, jota myös itse harjoitan välillä säännöllisemmin, useimmiten satunnaisemmin, toimii vähän niinkuin tietokoneen uudelleenjärjestystoiminto. Tuijotat seinää ja annat asioiden olla, ja stressaat vähemmän. Silmät kiinni meditoidessa taas on helpompi katsoa sisäänpäin, omaan mieleensä ja itseensä olentona. Työnteko on myös olennaisessa osassa zen-buddhismin mukaista meditaatiota. Sen ydin on siinä, että mitä tahansa teetkin, ole tässä hetkessä. Kun keskityt siihen mitä teet, koet sen saman transsendenssin, jonka vaikkapa musiikki ihmiselle voi tuottaa. Tästä syystä suurin osa satunnaisista oivaltamisen hetkistä tapahtuu tiskatessa tai lakaistessa. Zenissä ymmärretään tämä, ja siitä syystä tekeminen on niin olennainen osa sen perinnettä. Musiikin soittaminen tajunnanvirtana on käytännössä aivan samaa touhua. Teet jonkun vahingon, vaikka alitajuntasi ei todellisuudessa vahinkoja teekään. Huomaat tämän virheen sopivan täydellisesti, jolloin tämä alitajuntasi prosessi muuntuu tietoisen tajunnan prosessiksi. Samainen analogia toimii oikeastaan kaikkeen muuhunkin oivaltamiseen. Yleensä kyse on pienistä asioista, huomaamattomien juttujen huomaamisesta. 

Itselleni yksi tehokkaimmista meditaation muodoista on aina ollut ottaa musiikkia mukaan ja mennä luontoon ihmettelemään, miten kaikki tuntuu menevän rytmiin ja miten hyvin ne Neurosiksen jätkät on osanneet kuvata veden virtaamista, vaikka eivät ole ehkä tajunneetkaan tekevänsä biisiä joka virtaa kuin vesi. Tarkoitus tässä on lähinnä sanoa, että kaikenlaiset henkiset, sisäänpäin kääntyneet ja introvertit prosessit ihmisten mielissä parantavat itsetuntemusta ja antavat melko pätevän vaihtoehdon huumeille, mikäli ihminen on tällaisiin ajan tuhlaamisiin valmis. Jos on kiire ja pakko sykkiä kellon mukana koko ajan, niin eihän sille juuri mitään voi. Jonkinlaisen uskonnollisista latauksista riisutun meditaation voisi silti ottaa osaksi peruskoulujenkin päivärutiinia, voisi tehdä hyvää oppimiselle ja jaksamiselle. Ja kasvulle ihmisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti