lauantai 28. maaliskuuta 2015

Levyn julkaisu on 17.4

Nyt on hommat niin hyvin, että Cut To Fitin Black Mouthin julkaisupäivä on 17.4. Se on myös äitini syntymäpäivä, joten tiedän mitä hän saa lahjaksi. Ei varmaan tule olemaan kauhean kuunneltu, mutta onpahan poikien itse tekemä. Ei se meidän vika ole, jos ei kiinnosta. Vähän jänskättää, niinkuin aina, että meneekö painohommat niinkuin pitää, mutta sen jälkeen kun on itse oppinut olemaan ryssimättä, niin hienoa jälkeä sieltä on tullut. Jännittääkin aina se, onko itse tajunnut katsella kaikki oikein ja tapella kaiken sentti kerrallaan oikein. Vaikka nytkin olen miljoonaan kertaan ne tarkistanut, niin silti se jännittää. Aina. Onneksi se helposti lähestyttävyys ei ole tämän bändin ykkösjuttu muutenkaan, niin aika monet asiat voi kuitata sillä, ettei kaiken pidä olla helppoa. Oikeastaan minkään ei pidä olla helppoa. Aina parempi, mitä vaikeampaa se on. Yksi kaveri sanoi ensimmäistä kertaa kuunnellessaan, että ihan ei saa nuotista kiinni. Kaiken särön ja muhjun seasta siis. Se oli mielestäni hyvä. Koska tässä bändissä ei operoida peruspaletilla muutenkaan. Ei tässä yritetäkään tehdä musiikkia, jossa voi seurata nuottien kulkua ja analysoida siitä, onko sävelkulku jotenkin hyvä vai ei (perustuen tietysti jokaisen subjektiiviselle käsitykselle aihiosta). Tässä välitetään pelkkää voimaa. Ajatuksia. Resonanssia. Rytmiä.

Voima onkin sellainen asia, jonka kanssa saa tasapainoilla paljon. Cut To Fit on ollut se paikka päässä, jossa ollaan koko ajan täysillä. Se on sen tehtävä, ja sen se todellakin täyttää. Muiden bändien kanssa olen aina tasapainoillut, ja usein lähtenytkin siitä syystä, ettei tälle ajatukselle meinaa löytyä tasapainoa. Monesti ristiriidat ovat tulleet siitä, ettei ole uskallettu sukeltaa täysillä toiseen päähän. Sanon, että kaikkein tehokkaimpia väkivaltaiset ja voimakkaat purkaukset ovat silloin, kun ne tulevat rauhalliselta bändiltä. Mitä enemmän hiljaisuutta, sitä voimakkaammalta meteli kuulostaa. Ja juuri siitä syystä Neurosis esimerkiksi toimii niin täydellisesti. Cut To Fitin kanssa taas teemme asian täysin toisin päin, melua voi seurata hetki täydellistä hiljaisuutta, jolloin molempien teho kasvaa huomattavasti. Uusimman bändin kanssa huomasin yksissä treeneissä, millainen potentiaali tuota touhua on kasvattaa melun tasolla. Se oli aivan järjettömän hienoa, huumaavaa jylinää. Toisaalta sen kohdan jälkeen biisin jatkaminen ei tuntunut oikein miltään. Eli täytyi kuitenkin höylätä se pois. Mutta siitä jäi silti ajatus, ymmärrys siitä, että sekin toimii kyllä, kun sitä tarvitaan.  Omassa musiikissani taas olen vähän rajoitettu kuitenkin siihen, että joudun tekemään kaiken yksin ja tavallisimmin kerrostaloasunnossa, jolloin melulla on luonnollisesti hieman rajoituksia. Silti, kirskuttaessani tänään kanteletta jousella ja kitaraa slidella, en voinut olla tuntematta mielihyvää jo ihan siitä konkreettisesta äänimassasta, joka laittaa vähän kiemurtelemaan epämukavasti. Se on aivan helvetin nautinnollista.

Nyt olen tästä hommasta innoissani. Kaaoszinen kautta järjestyy ennakkokuuntelu ja levykauppa äksästä ennakkotilaus, kunhan saadaa fyysiset kopiot lapaseen ja voin kiikutella niitä kaupalle. Eilen kuuntelin levyn ensimmäistä kertaa kuulokkeiden kanssa, kävellessäni sateisen Lahden läpi kirjastoon, enkä voinut olla hymyilemättä koko matkaa. Fiilis on aivan sama, kuin silloin ensimmäisen demon käteen saadessa. Tätä ja sitä yhdistää se, että ne on vedetty livenä. Ja näin ne levyt tullaan jatkossakin tekemään. Doorsillakin oli tarkoitus, mutta lopultakaan kukaan meistä ei nauhoittanut yhtään mitään toisten läsnäollessa, ja se siinä oikeastaan kusikin. Koska iso osa siitä tulee juuri siitä, että saan olla Eetun ja Vilin kanssa samassa huoneessa ja mesota juuri näiden jätkien kanssa, juuri niinkuin olen saanut jo kai aikalailla sadan keikan verran mesota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti