sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Generation Sell-Out

En aina ymmärrä miten ihmiset osaa tehdä niin ison numeron jostain niin triviaalista ja hölmöstä, kuin vaatteet. Itsellä on kaksi hupparia, kolmet housut (joista kahdet pitkät, yhdet kolmen vuoden ajan housut), muutamat bokserit ja kasa saatuja ja pari ostettua bändipaitaa. Tyttöystäväni onneksi myös muutamat eri sukat. Toisinaan ihmiset huomauttavat, että minulla on aina samat vaatteet. Niin onkin. Hyvin suurella todennäköisyydellä en edes ole vaihtanut niitä siitä, kun viimeksi tapasimme. Se on asia, joka kiinnostaa minua niin kovin, kovin vähän. Vielä absurdimpaa minulle on se, että jotkut saavat vaikkapa kokonaisia blogeja rakenneltua tämän aiheen ympärille. En tuomitse niitä suoralta kädeltä, koska jokaiselle kirjoittamisella on varmasti myös terapeuttinen tarkoitus.

Silti tässä on ihan meidän planeettamme kannalta yksi keskeinen ongelma: Nähdäkseni vaatteisiin keskittyvää blogia ylläpitääkseen on jotakuinkin välttämätöntä ostaa vaatteita lisää. Olisi aika tylsä kirjoittaa koko ajan samoista vaatteista. Joten niitä täytyy käydä ostamassa lisää, jotta blogiin saa jotakin uutta, lukijoita kiinnostavaa sisältöä. Tämä tarkoittaa väistämättä kuluttamista, jopa edesvastuutonta sellaista. Se taas vaikuttaa minusta hieman hassulta, kun ajattelee, että ihminen kuluttaa enemmän vain ollakseen vieläkin "pinnallisempi", saadakseen blogiinsa sisältöä, saadakseen lisää lukijoita uusilla teksteillä, tarjotakseen jotain, mikä nappaa huomion kaikkien muiden blogien keskeltä. Toki kaikenmaailman tuunaus-kierrätys-yms-blogit ovat kanssa nousussa, ja se on ihan hyvä asia. Aina ei tarvitse ostaa uutta voidakseen luoda jotain uutta. Se ihmiskunnan pitäisi pikkuhiljaa tajuta, vaikkakin meidän yhteiseen tajuntaamme on iskostettu aivan päinvastaisia arvoja. Ihmisiä ohjaillaan koko ajan enemmän ja enemmän luulemaan, että he tarvitsevat vielä sen ja vielä tuon kyetäkseen olevaan hienoja, luovia, täydellisiä yksilöitä, ollakseen vapaita.

Sinä et tarvitse yhtään mitään. Sinulla on käsissäsi jo aivan kaikki mitä tarvitset ollaksesi vapaa, luova, kaunis ja hieno ihminen. Sinulla oli kaikki ne välineet jo syntymässäsi. Jos jotain pitää mainostaa sinulle, et mitä luultavimmin tee sillä yhtään mitään. Luovilla ihmisillä on macit. Paskanvitut. Luovilla ihmisillä on kyky ajatella laatikon ulkopuolelta, luovilla ihmisillä on kaksi kättä, silmät päässä, korvat pään laidoilla, suurinpiirtein samanlaiset aivot, kuin sinullakin on siellä päätteen toisella puolella. Me olemme kaikki lähtökohtaisesti luovia, hienoja olentoja, kykeneviä tekemään hienoja asioita ja luomaan uutta. Kaiken mainonnan tarkoitus on saada sinut uskomaan jotain muuta, että olet tätä yhtä asiaa vaille täydellinen. Se on pelkkää harhaa.

Katsoin eilen Netflixistä dokumentin Generation Like, ja se sai minut todella ajattelemaan tätä pinnallisuutta. Miten "nykynuoret" eivät edes tiedä mitä Sell-out tarkoittaa, vaikka ovat hukkumassa siihen. Kaikki minun ikäiseni tietävät mitä se tarkoittaa. Jokainen bändissä soittanut sai kuulla sitä heti, kun soitti keikan, teki demon, tai etenkin jos myi yhden sellaisen. Kymmenen vuotta sitten kaikkea syytettiin sell-outiksi. Sitten vähän kerrallaan siitä tuli yleisesti hyväksyttyä, sponsoroinnista internetissä tai muualla tuli normi, ja kaikki on nykyään pelkkää sell-out paskaa, mutta se on niin ruma sana, ettei sitä viitsitä käyttää.

Se, mikä tässä ajassa on mielestäni kuvottavinta, on se miten mainonta ja kaupallisuus ulotetaan kaikkialle internetiin, kaikkeen ihmisten väliseen kommunikaatioon, miten mainokset, kampanjat ja näennäisen orgaaninen, mutta silti salassa tarkasti orkestroitu mainoskampanja käyttää yksittäisiä käyttäjiä työkaluinaan, aliarvioi ihmisten älykkyyttä ja tekee koko internetistä yhden suuren paskan valtameren. Tästä kertoo myös tulevan levyn ensimmäinen biisi, ja sitä kirjoittaessani olin aivan helvetin vihainen. Ja kuten voi nähdä, olen sitä vieläkin. Ensisijaisesti siksi, että tässä pidetään nuoria pinnallisina ääliöinä, opetetaan heitä olemaan sellaisia, ja tapetaan vallankumous kehtoonsa. Siksi kehotan kaikkia nuoria miettimään kaikki asiat läpi kahdesti, miettimään näitä "vahinkoja", näitä luonnollisen näköisiä "vaikutuskanavia", jossa heidän twiittinsä, statuspäivityksensä ja blogauksensa ohjaavat sitä, mitä heille syötetään internetissä ja kohta jopa televisiossa. Me emme tahdo maailmaa, jossa satunnaisuus on karsittu pois, koska sellainen maailma on kuollut, sellaisessa maailmassa ei koskaan tule tapahtumaan mitään uutta. Sellainen maailma on sisäsiittoinen, kehitysvammainen, kuolaava ja turha.

Kevennyksenä lupaan tehdä elämäni toisen muotiblogauksen joskus, hyvityksenä tästä. En kuitenkaan pyri itsetarkoituksellisesti loukkaamaan yhtään ketään, tahtoisin vain ihmisten joskus käyttävän aivojaan, niin saadaan tämä maailma joskus tehtyä inhimmilliseksi paikaksi. Koska toistaiseksi me emme ole tehneet ihan kauheasti sen eteen. Ja niin, toisen, koska olen jo kirjoittanut yhden. Tässä on edellisen satoa. En enää ehkä allekirjoita sen sanomaa täysin, mutta tässä on silti edellisen muotiblogaukseni kohde, jostain vuosien takaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti