tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ei tule tekemisen puute, ei.

Tänään duunailin skeittileffasoundtrackin loppuun, tein pari omaa biisiä ja maalasin yhden taulun. Maalaaminenkin tuntuu tällä hetkellä taas sen verran inspiroivalta puuhalta, että voisin ehkä jatkaa sitä. Visiot ainakin ovat selkeitä. Kävin ostamassa parit kankaat tulevaa varten, onnekseni ja ihmeekseni saa nyt suunnilleen samankokoisia, kuin mitä nuo käyttämäni pöytälevyt ovat olleet. Niiden ainut ongelma raskauden lisäksi on se, että maali irtoaa naarmuista erittäin herkästi. Se on todella rasittavaa. Siitä syystä myös toimitan ne mieluiten itse perille, enkä postita, koska tiedän varmaksi ettei postiväellä ole mitään mielenkiintoa sen miettiä varovaista käsittelyä, vaikka se paketissa lukisikin. Nyt pitäisi kuitenkin saada jossain vaiheessa taas rahaa kerättyä kasaan, jotta saa julkaistua sellaisia levyjä, jotka katsoo tärkeäksi saada julkaistua. Joten maalailen muutamat ja laitan niitä sitten tänne näkyville. Ja Tumblriin.

Kevät tekee asioista jotenkin hankalia. Tai tuntuu siltä, että kädet ei oikein meinaa toimia, koska pää ei jaksa keskittyä. Soitto on tarvinnut useita ottoja, maalatessa sohii valkoisella mustaan joka tahraa koko pensselin ja sitten saa taas kiroilla kärsimättömyyttään... Tosin olen huomannut tekeväni asiat jopa paremmin siinä vitutuksen aallossa, joka pyyhkäisee ylitseni tuollaisen VIRHEEN jälkeen. Olen aina ajatellut, ettei virheitä ole olemassa. On vain ratkaisuja, joita et miettinyt loppuun asti, ja jotka täytyy nyt sulattaa osaksi tätä uutta juttua. Eli siis availet uusia polkuja, joita on kuljettava. Sama koskee musiikkia ja kuvataidetta. Kirjoittamisen kanssa en ole niin varma. Tekstiä muokkaa enemmän ja herkemmin, en minä nyt kirjoitusvirheitäkään tänne jätä. Se onkin eri maailma. Sen tarkoitus on leikkiä sanoilla ja tehdä ihmisten välisellä koodistolla erinäisiä asioita ymmärrettäväksi. Musiikilla ja kuvataiteella ei ole tätä tehtävää, vaan ne ilmaisevat jotain perustavanlaatuista ja inhimmillistä. Siksi niiden kanssa ei ole virheitä.

Kirja on ollut nyt kai ainakin pari viikkoa jäissä. Tavallisesti se jämähtääkin aina keikkojen jälkeen. Senlaatuinen tarve, jota puretaan tekstiin, tyhjenee huutamalla. Nyt on taas tehnyt mieli kirjoittaa, mutta olen suunnitellut liikaa. Sitten aina pihalla, kun kuljeskelee kuuntelemassa vaikka tuota Angels of Lightin How I Loved Youta (joka muuten tuli tänään postissa. Ameriikan levykauppias oli laittanut kirjeenkin, ja tuli niin hyvä fiilis, että lähetän takaisin kasetin.) niin pitäisi olla kynät ja paperit mukana. Puhelimeen kirjoittaminen on lääppimisnäytöllä lähinnä vitsi. Tai oli etenkin pakkasella tai sateella. Nyt sillä ehkä saattaa jopa tehdä jotain. Eiköhän sitä tekstiäkin ala sieltä irrota, kun on sen aika. Tajusin miettiä tänään hetkellisesti, että nämä minun syklini ja "pitkät" aikani eivät lopultakaan ole mitenkään älyttömän pitkiä. Nyt on toisaalta ollut mukava tehdä tuota levyä rauhakseltaan, ilman mitään kiirettä. Omaa siis, skeittisoundtrackinhan väänsin eilen ja tänään, sekin oli oma hauska juttunsa ja varmaan laitan sen kuultavaksi jossain välissä. Kunhan saavat leffansa pihalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti