perjantai 2. tammikuuta 2015

Zen Filth

En ole nukkunut tänäyönä vielä sekuntiakaan, enkä varmaan ihan hetkeen nukukaan. Sen sijaan väkertelin tällaista hirvitystä, jonka olen kuunnellut nyt neljä kertaa putkeen, ja viides kerta lähti juuri.


Tällaisessa kamassa on parasta se, että kun sitä kuuntelee tässä olotilassa, tuntee yhtäkkiä vaan kelluvansa puolen metrin korkeudessa ilmassa, ja pyörivänsä akselinsa ympäri. Se on täysin järjenvastainen tila, mutta silti tunteena todellinen sen hetken aikaa, kun et kerro kehollesi istuvasi paikallasi sohvalla. Siihen tällaista musiikkia tarvitaan, jos tuntuu siltä että "eihän tämä ole musiikkia" tai "eihän tällaista kuuntele kukaan!" Nytpä tiedätte. Tällaisella äänimaisemalla lennetään, kunhan ensin ollaan hetken aikaa univajeessa. Resonanssimeditaatiota. Nimikin tulee juuri siitä, tavallaan tämä "saasta" on itselle todella rauhoittavaa, mielen tyhjentävää ja puhdistavaa kuunneltavaa. Olen myös miettinyt pitkään, että jos jossain vaiheessa laitan DIY-levylafkan pystyyn, sen nimeksi tulee Zen Filth Records. Mutta se ei ole ajankohtaista, ennen kuin on joku ymmärrys siitä hommasta, ja jotain rahaa millä pyörittää koko paskaa.

Olisin jo aloittanut Apinoiden Planeetta-maratonin, kuitenkin siitä manailemastani 1968-vuoden pätkästä, mutta Vili sanoi, että saan aloittaa vasta, kun se pääsee duunista ja tulee mukaan pällistelemään. No, mikäs siinä. Pitäisi raahautua sateen läpi Keskusmusiikkiin ja mennä ostamaan ainakin plektroja ja stereopiuhaan jatkopätkää. Sitten voisi vähän piirrellä ja kirjoittaa. Se kuulostaa ihan pätevältä suunnitelmalta näin aamupäiväksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti