torstai 29. tammikuuta 2015

Uutiset ja totuus.

Facebookin puolella joku oli sitä mieltä, että häntä vituttaa YLEn uutisten hampaattomuus. Poliitikoiden sanomiset niellään sellaisenaan, eikä esimerkiksi valheellisesti nimettyä "uudistusta" nimetä "heikennykseksi", jos se sellainen on. Omasta mielestäni uutisten lähtökohta ei ole esittää värittyneitä maailmankuvia tai ajaa tiettyjä agendoja, vaan levittää tietoa sellaisena, kuin se on esitetty. Ei tuoda siihen mitään omaa. Se on ihmisten tehtävä. Ihmiset ottavat vastaan tiedon, ja ihmisten velvollisuus kansalaisina ja ihmisinä on suhtautua saamaansa informaatioon kriittisesti, tarkastella sitä omaa maailmankuvaansa vasten. Toki tässä tullaan sitten näkökulmien ja totuuksien ongelmaan.

Ihmiset ovat usein niin kovin varmoja siitä, että heillä on totuus. He tarkastelevat saamaansa tietoa tätä totuutta vasten, ja jos ne eivät osu yksiin, tieto on väärässä. Oma totuus ei erehdy koskaan, koska se on kerran hankittu ja löydetty. Ongelma vain on se, ettei maailmassa ole olemassa vakioita. Informaatio muuttuu, ja ihmisten on mukautettava maailmankuvaansa sen mukaan. Se mikä oli uudistus eilen, saattaa muuttua talousmaailman muutoksen myötä merkittävästi tilannetta huonontavaksi nyt. Tilanteet eivät elä missään staattisessa tyhjiössä, vaan kehittyvät koko ajan vuorovaikutuksessa kaikkeen muuhun, mitä ympärillä vain on. Siksi ihmisten ei pitäisi koskaan erehtyä uskomaan, että olisi olemassa jotakin staattista ja objektiivista totuutta. Koska tässä maailmassa sellaista ei tule koskaan olemaan. Ihmisillä on taipumus kuvitella asioiden olevan joko-tai, vaikka ne useimmiten ovat sekä-että.

Jos tahtoo esimerkkiä uutisista, joilla on tietty agenda ja tulokulma, voi katsella vaikka kaikkien amerikkalaisten kanavien uutisia youtubesta. Siellä ollaan hyvinkin vahvasti mieltä aina ja koko ajan. Eikä siinä auta, vaikka haastateltavaksi pyydetty asiantuntija seisoisi käsillään ja esittelisi vehkeillään kaikkia tutkintojaan, jos toimittajat ovat päättäneet olla oikeassa, heitä ei kiinnosta mikään muu totuus, kuin omansa. Suomessa tältä ilmiöltä ollaan toistaiseksi enimmissä määrin vältytty, vaikka meilläkin on lööppipaskalehtemme, joissa ei ole tainnut vuoteen olla yhtään Venäjätöntä päivää. Se on mielestäni raivostuttavaa ja ärsyttävää. Ihmiset eivät ole sen kummempia missään muualla. Tavalliset kansalaiset ovat tavallisia kansalaisia missä maassa tahansa. Ja superegotripillä olevat hallitsijat ovat aivan samanlaisia, oli kyseessä sitten joku Aasian saarivaltio tai länsimainen supervalta. Me olemme kaikki ihmisiä, ja kusemme kovasti toistemme muroihin, vaikka syödäänkin kaikki samasta kulhosta. Jatkuvan pelon, vihan ja raivon lietsomisen sijaan tulisi keskittyä etsimään rauhanomaisia ratkaisuja, tai ainakin näyttämään niitä yhteisiä puolia. Koska tiettyjen ryhmien epäinhimmillistäminen on aina alkusoittoa sille, että niitä olisi helpompi tappaa sodassa tai jonkunlaisessa puhdistuksessa sitten joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti