Tästä tulikin vähän vilkkaampi päivä. Kävin levykaupassakin pyörähtämässä, mukaan tarttui Brant Björkin ja Low Desert Punk Bandin loistava Black Flower Power, sekä Napalm Deathin Apex Predator - Easy Meat. Brantin levyllä ei ole mitään muuta harmittavaa kuin se, ettei mies itse soita rumpuja. Toisaalta se vesittäisi bändin idean, mutta se on rumpalina kyllä niin hieno, että sen tunnistaa aina ensimmäisistä tahdeista lähtien. Vaikka groove on tätä nykyä ehkä ylikäytetyin sana koko musiikkitouhussa, niin siitäkin huolimatta tuolla jätkällä se groove on niin vahvana ja läsnä, ettei siltä voi välttyä. Toisaalta tuntuu siltä, että bändi kuin bändi, levy kuin levy, Brantin rummut on miksattu aina samalla tavalla, mikä helpottaa tunnistamista huomattavasti. Tämän levyn huomattavan Black Sabbath-henkinen ote tuo ihan mielenkiintoista vaihtelua aiempiin levyihin (vaikka Gods & Goddessesin jälkeen taisi jäädä minulta joku lätty kuulemattakin?) ja nimikin viittaa johonkin likaisemman puoleiseen hippitouhuiluun. Ei taida olla ihan yksi tai kaksi jointtia, jotka tätä levyä tehdessä on kääritty.
Napalm Deathin uusin levy taas yllätti positiivisesti, vaikken vielä kerennyt kuunnella sitä kuin kerran. Olen aina pitänyt näistä uudemmista levyistä, etenkin niistä hitaammista ja eeppisemmistä jutuista, jotka tavallisesti on sijoitettu levyn loppupuolelle. Tällä kertaa se raskain palikka on heti alussa, mikä muistuttaa mukavasti myös From Enslavement To Obliterationista. Biisit ovat vähän lyhentyneetkin, soundi on parempi ja ote kaikin puolin terävämpi, kuin Utilitarianilla, joka sekin oli kyllä ihan hyvä levy, mutta niin pitkä, ettei sitä tullut kuunneltua alusta loppuun kai kertaakaan. Siksipä tämän pituuskin tuntuu juuri sopivalta, ja mieleen jää jo kertakuuntelulla kaikennäköistä. Pakko pyöritellä tätä vielä uudestaan tässä illan mittaan. Kyllä näillä levyillä taas hetken pärjää.
Levykaupasta marssin Sokokselle ja suljin S-pankin tilin, jota en muistanut olevan olemassakaan. Sain sieltä 36 euroa käteistä, ja käytännössä kuittasin levni sillä. Everyday I'm hustlin'... Siitä menin sitten soitin kauppaan, long story short, palasin sieltä jousen kanssa ja kuvasin tällaisen hämärän kanteleen soitteluvideon. Nyt olen sitten vaan koko illan soitellut kitaroita ja muita tuolla, on se vaan siistin kuuloista. Ilkeitä ääniä saa vaikka kuinka paljon. Nyt jatkan sitten Bel-Airin Prinssin tuijottelua, huomenna pitää mennä sossuun selvittämään niille, mitä tasa-arvo oikein tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti