perjantai 2. tammikuuta 2015

Presidentintekijät.

Katselin tuossa Areenasta Presidentintekijät, joka vain täydensi entisestään kuvaani Kokoomuksesta pelkkänä kasana niljaisia ja suomuisia "voittajia". Tämän katsomisesta pitäisi tehdä suomalaisten kansallisvelvollisuus ennen ensi kevään vaaleja, jotta näitä käsittämättömiä tuloksia ei enää tulisi. Mutta eihän se niin mene. Menestyksen harhan perässä äänestetään niitä, jotka puhuvat vakuuttavasti ja lupaavat menestystä, vaikka siitä ei ole näkynyt minkäänlaista jälkeäkään koko sinä aikana, minä ovat vallan nuppia hieroskelleet. Toisaalta loppuun pitäisi laittaa disclaimer, että tämä on POLITIIKKAA, ja kaikki puolueet toimivat täsmälleen samalla tavalla, ovat täsmälleen yhtä kieroja ja perseestä. Politiikka on vain peli, jota pelataan sanoilla ja mielikuvilla. Ja poliitikko on ihminen, joka on niin rakastunut politiikkaan, että unohtaa kansan palvelemisen ja demokraattisten arvojen olevan ne syyt, jotka alunperin saivat hänet kiinnostumaan yhtään mistään. Nämä hommat ovat tässä maassa menneet jo niin käsittämättömille tasoille, etten vain enää edes jaksa aloittaa. Koska olen niiden ulkopuolella. Minulle on aivan sama, miten asioista säätävät, koska teen kuitenkin kuten parhaaksi näen, eikä jotain alvia isommat asiat täten juurikaan koske omia touhuja. Pitäköön tunkkinsa. Minä korjailen sitten niitä puuttuvia rattaita ja rakentelen niistä oikeita ihmisiä, jotka innostuessaan rampauttavat koko systeemiä lisää. Se kone ei nimittäin kestä empatiaa yhtään.

Dokumentissa sai seurata paitsi apukoululaisten psykologisia oivalluksia, myös sitä, miten tämä hyeenalauma käy toistensa kimppuun. Ymmärrän tuollaisen tilanteen olevan varmasti stressaava ja kaikinpuolin ärsyttävä, mutta siitäkin huolimatta tuossa oli kyllä havaittavissa ihan aitoa turhautumista kaikkeen siihen, mitä toinen ihminen edustaa. Ja kun ollaan samassa puolueessa, tässä tapauksessa Sekoomuksessa, se on mielestäni lähinnä hyvä. Minulle tulee aina yllätyksenä se, miten pihalla Kokoomus on omasta asemastaan. Siis siitä, minkä suuri (vaikkakaan jostain käsittämättömästä syystä ei ilmeisestikään suurin) osa kansasta sille näkee, rikkaitten monokkelihohottelupuolueen, jossa on ihan ok petostella, kikkailla, ja nyt myös tappaa jengiä (tähän henkirikokseen viitattiin "tapaturmana", mikä on aika mielenkiintoinen retorinen valinta. Se voisi olla validi, mikäli tämä "tapaturma" olisi tapahtunut liikenteessä tai muuten satunnaisissa olosuhteissa. Nyt murhakin on oikeampi.) Siellä ilmeisesti ihan oikeasti jotenkin uskotaan johonkin harhaan koko kansan Kokoomuksesta.

Itselleni on toisaalta aina ollut suuri mysteeri, koska en tiedä ketään, joka olisi sanonut, että äänestää Kokoomusta. En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi vakavissaan sitä mieltä, että siitä puolueesta seuraisi mitään hyvää. Kysymys itselleni onkin siis; miten voin olla näin helvetin vieraantunut todellisuudesta? Millaisia ne OIKEAT ihmiset sitten ovat, kun minä en tunne niistä ketään. Missä kivien alla ne luuraavat, ja miksi? Vai ovatko ihmiset niin pelokkaita, etteivät uskalla myöntää äänestävänsä niitä? Minä ainakin kehtaan sanoa, etten äänestä eduskuntavaaleissa ketään. Presidentin vaaleissa äänestin Haavistoa, sitäkin vain siksi, että se oli "ei-Kokoomus". Politiikasta tulisi oikeasti mielenkiintoista, jos voisi jonkun Idolsin tapaan antaa miinusääniä. Siinä vaiheessa alettaisiin todella punnita kansan suosio ja mielipide. Jos jokaisella olisi vaikka yksi plussa ja yksi miinus, jolloin tahtoessaan voisi äänestää myös tyhjää +- -äänellä, kaikki olisi ehkä toisin. Mutta eihän se jossittelu mitään auta taikka muuta, joten ei muutakuin jatketaan eloa täällä Suomi Iflandissa. Nyt menen keittämään lisää kahvia, ettei ala nukuttaa.

2 kommenttia:

  1. Olen itseasiassa tuuminut ehdottaa että ainakin kunnallivaaleissa pitäisi saada antaa sekä positiivinen että miinusääni. Näin olisi hiukan mahdollista vaikuttaa. Sopisi se myös kansanedustaja vaaliin. Ja äänet olisivat nimeenomaan ehdokas kohtaisia - eivät puolue...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni koko politiikan pitäisi olla ehdokas, eikä puoluekohtaista, koska ei tämä asia ole kansalaisille yhtään niin selvä, kuin luullaan. Kansalaiset äänestävät naamaa, eivät puoluetta. Sitten ne kiroilee, kun se on ihan samanlainen lammas ku muutkin, kun eivät tajua, että puoluepolitiikassa puolue määrää. Ääni annetaan naamalle, ja se menee ryhmälle, mikä osaltaan saattaa selittää myös Kokoomusharhaa, kun niillä on kummiskin Jaana Pelkoset ja muut riveissä.

      Poista